Vielä ehtisi katsomaan elokuvateatterissa Ville Suhosen dokumentin Ikuiseen rauhaan, joka kertoo Arndt Pekurisesta. Hän on suomalaisen rauhanliikkeen veteraaneja, jonka puolesta jopa Albert Einstein aikanaan vetosi.
Alkuaan Pekurinen oli innostunut Raamatusta ja tolstoilaisuudesta. Lopulta hänen ainoa rikoksensa oli, ettei hän suostunut tarttumaan aseeseen eikä osallistumaan asevoimia tukevaan toimintaan. Viimeisinä aikoinaan hän edusti aatteellisesti tavallaan lieventynyttä kantaa luvatessaan osallistua taisteluihin, jos "ihmislihaa käytettäisiin ravinnoksi". Pekurinen oli lujan aatteensa keskellä myös humoristi.
Pekurinen maksoi aatteestaan kovan hinnan. Vankilat tulivat hänelle tutuiksi, ja vihdoin hänet teloitettiin. Näin kahdeksankymmentä vuotta myöhemmin on pakko kysyä, oliko tosiaan pakko.
Minulla on Pekuriseen myös elämänhistoriallinen suhde. Vanhempani tunsivat hänen leskensä. Elokuvassa näytettiin taloa, joka oli lapsuudenkotini lähin naapuri. Siellä leski ja Pekurisen lapset olivat sotaa paossa.
Jos elokuviin ei pääse, Pekurisen tarinaan voi tutustua lähemmin myös lukemalla hänestä kertovan Erno Paasilinnan kirjan Rohkeus.