Katsellessani oman kodin kirjahyllyä silmäni osuu monesti Norman Mailerin romaaniin Alastomat ja kuolleet. Selkämys on leveä, ja siihen on painettu sekä kirjan että kirjailijan nimet suurella fontilla.
Aikanani tartuin Alastomiin ja kuolleisiin epäluuloisesti. Arvelin jo lukeneeni riittävän määrän sotakirjoja. Tässä olisi taas yksi lajinsa edustaja. Kun kuitenkin ryhdyin romaaniin, jouduin pian tarkistamaan kantaani. Alastomat ja kuolleet on kieltämättä sotaromaani, mutta sotimisesta se ei kerro juuri ollenkaan. Sen sijaan se tutkii, millaisista aineksista ihminen on tehty.
Erityisesti yksi kohtaus on jäänyt kirjasta mieleeni. Eräänlainen kaukopartioryhmä on syvällä japanilaisten puolella. Se on joutunut tulitaisteluun, jossa yksi oma sotilas on haavoittunut kuolettavasti. Ryhmä perääntyessä muuan mies havaitsee siipirikon linnun ja poimii sen hellästi käteensä. Ryhmän varajohtaja ottaa häneltä linnun ja hetken kuluttua rutistaa sen kuoliaaksi omassa kourassaan. Sitä miehet eivät hyväksy, vaan raivostuvat perin juurin. Ihmisiä kuolee mielettömässä sodassa, mutta linnunpojan tarkoitukseton surma on heille liikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti