Ensimmäiset kansan käyttöön tulleet tulostimet olivat kovaa
ääntä pitäneitä matriisitulostimia. Ne printtasivat sivua niin pitkään ja
meluisasti, ettei niitä kehdannut käyttää yöllä. Tulosteet olivat himmeitä, ja
niitä oli vaikea lukea. Ensimmäinen lasertulostimeni teki oleellisesti parempaa
jälkeä. Se oli laatikkomainen kone, melkein metrin kanttiinsa. Se tuotti yhtä
ainoaa Courier-fonttia 12 pisteen koolla, mutta laitteen kylkeen asennetussa
kämmenen kokoisessa lisämötikässä oli pari ylimääräistä fonttia.
Tuoreen uutisen mukaan Yhdysvalloissa tulee kesäkuun loppuun
mennessä markkinoille 3d-tulostin, jota myydään noin 1000 euron hintaan. On
selvää, että laite on muutaman vuoden kuluttua sääliä herättävä antiikkiesine,
jossa on vain murto-osa evoluutiomallien mahdollisuuksista. Syntyy kokonaan
uusi todellisuuden laji.
Kotona voidaan helposti valmistaa ainakin kaikki se, mikä
löytyy astiakaapista. Ensimmäisiä uhreja ovat myös lastenhuoneen legopalikat.
Mielikuvitus ei kykene arvaamaan, mitä kaikkea näillä vekottimilla lopulta
tehdään.
Perheenisän ei tarvitse mennä lelukauppaan legoja ostamaan. Tulevaisuudenkuva tuntuu kiehtovalta, mutta siihen sisältyy myös se puoli, että yhä harvemman isän tarvitsee mennä seitsemäksi tehtaaseen esineitä valmistamaan tai kahdeksaksi toimistolle miettimään niiden markkinointia tai yhdeksäksi kauppaan myymään niitä ihmisille.
Työpaikat vähenevät, ja maailmantalous on jälleen kerran
yhden rakenneuudistuksen edessä. Esineiden valmistamiseen ja myymiseen keskittyneet
ihmiset ovat pulassa. Veropohja kapenee jälleen.
Onko olemassa yhtäkään työryhmää pohtimassa 3d-tulostuksen
aiheuttamia muutoksia? - Hiljaista on. Ei osata ennakoida, ja niin jäljelle jää
vain mahdollisuus sopeutua.