"Tulkaa reippaasti!" Tuollaiset sanat kuulen
kaupungilla kävellessäni. Sivuille vilkuilematta tiedän, että sitä ei ole
sanomassa kukaan aikuinen työkavereilleen. Sinä ei opasteta myöskään
eläkeläisiä, jotka ovat kaupunkiretkellä tutustumassa nähtävyyksiin.
Kun nostan katseeni, näen että siinä on lastentarhan täti
kutsumassa keltaisiin turvaliiveihin puettuja lapsia tien ylitykseen.
Vain lapset voivat mennä "reippaasti". Se on sana,
jota yksin aikuiset voivat käyttää ja joka aina suunnataan lapsille.
Sallittakoon tuo sana päiväkotikieleen. Ei siinä mitään.
Ongelmia tulee silloin, kun sanalla puhutellaan muitakin
kuin pieniä lapsia. Valitettavasti kuulen kuulen sanan usein myös niiden aikuisten
suusta, jotka ovat tekemisissä yläkouluikäisten nuorten kanssa. Heti päättelen,
että sanan käyttäjä on sopimaton tehtäväänsä. Hän katsoo nuoria ylhäältä alas
ilman sitä kunnioitusta, jonka he ansaitsevat.
Yksi sana paljastaa asenteen, josta ei hyvää seuraa.