Välillä mietin, mitä kauan sitten tuntemistani ihmisistä on
tullut. Tapaukseni päähenkilö on minulle tuttu hänen pikkuveljensä kautta.
Kertomukseni tapahtuma-aikaan hän oli kolmentoista tai neljäntoista ikäinen.
Minulla oli koulun jälkeen tunti kulutettavana, ja niin
menin kaupungilla olleeseen baariin, joka oli tavaratalon yhteydessä. Ostin
limpparin ja annoin ajan kulua. Baarista avautui ovi sekä kadulle että
tavaratalon puolelle.
Kertomukseni poika tuli tavaratalosta sisään ja kokeili heti
ovensuussa ollutta WC:n ovea, mutta se oli lukossa. Ovessa oli pikkukolikon
muotoinen reikä, johon rahaa pudottamalla oven olisi saanut auki. Hän kopeloi
taskujaan, mutta rahaa ei ollut. Hän meni myyjän luo ja kysyi ovea auki. Myyjä
sanoi, että WC oli tarjolla vain maksaville asiakkaille. Sellaiset ohjeet hän
oli saanut.
Poika poistui paikalta, mutta tavarataloon johtavalla ovella
hän pysähtyi. Hän vilkaisi baaritiskin suuntaan, ja kun myyjä katosi
baarikeittiön puolelle, hän palasi tiskille, sieppasi mukaansa teelusikan ja
meni saman tien tavaratalon puolelle. En nähnyt tarkkaan, mitä hän teki, mutta
käsien edestakaisesta liikkeestä päätellen hän viilasi lusikkaa. Ihmettelin,
kuljettiko hän aina viilaa mukanaan.
Jonkin ajan kuluttua hän tuli baariin sisälle. WC:n ovi oli
sopivasti kulman takana niin, että myyjä ei kyennyt tiskiltä valvomaan, mitä
sen edustalla tapahtui. Poika työnsi lusikkansa kolikkoa pyytäneeseen aukkoon
ja meni sisään.
Tänään mietin, kuinka monet ovet pojalta suljettiin ennen
kuin hän oli kasvamassa kriminaaliksi ja oli ensimmäistä kertaa vankilassa.