Lohkaisin palan aamun saarnastani, muokkasin vähän ja julkaisin tässä:
Minua on alkanut pelottaa, että lähimmäisenrakkaus katoaa maailmasta; tai ainakin se muuttuu niin harvalukuiseksi, etteivät ne vähät tapaukset riitä pitämään lämpöä yllä. Me nimittäin tarvitsemme - emme vain hyvinvointia - vaan lähimmäisenrakkautta niin kuin vastasyntynyt syliä ja viisivuotias sitä, että joku puhaltaa pipin pois. Vaikka maailman jokainen asunnoton saisi katon päälleen ja vaikka jokainen nälkäinen saisi kaalisoppansa, lähimmäisenrakkauden vaje ei sittenkään olisi täytetty.
Lähimmäisenrakkaus on sitä, että tulee otetuksi huomioon. Virkailija näkee hädän, ei pyydä tulemaan maanantaina uudestaan vaan päästää sisään vaikka on perjantai ja kello on 17.05.
* * '
Aamun kirkonmenot ovat täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti