Tuskin on suuri ongelma, jos yli neljänkymmenen iässä joutuu olemaan pitkiäkin aikoja kotona. Senikäisen ei tarvitse riekkua vappuaattona torilla, ja hyvin kestää olla ilman kaupungilla tavattavia ystäviään. Poikkeuksia on, mutta tämä on sääntö.
Enkä murehtisi alle kymmenen ikäisten harrastuksia. Kotona ja kotipihalla voi tehdä yhtä ja toista, yleensä.
Nuoruuden idea on kuitenkin toinen. Niin kuin kengurut on luotu hyppimään, nuoret on luotu suuntaamaan kotoaan pois. Heidän on otettava etäisyyttä vanhempiinsa, ja kulunut sanonta omien siipien kokeilemisesta on ikäkauden tärkein tehtävä. Se ei onnistu oman linnunpöntön sisällä. Oma perinteinen kaverijoukko on tärkeä, mutta se ei riitä. Elämänkumppani haetaan useimmiten jostain kauempaa. Pitää tutustua uusiin ihmisiin ja lähteä pois, jotta kenties voi aikanaan palata kotikulmille, jos siltä tuntuu. Koronarajoitukset suojelevat sairaudelta, mutta samalla niiden mukana häviää nuoruuden idea.
Joku sanoo, että mitä haittaa kolme viikkoa tai peräti kokonainen vuosi, mutta vakuutapa sillä ajatuksella pöntössä kasvavaa linnunpoikaa tai lakisääteisessä kotiarestissa olevaa nuorta, jonka aikakäsityskin on erilainen kuin vanhan. Alle kaksikymppisen kuukaudet eivät vielä vilise kovin nopeasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti