Havahduin urheilusivujen valokuvaan. Suomalainen taitoluistelija Jenni Saarinen oli kaatunut neljästi ja epäonnistunut pahasti Tukholman MM-kisojen vapaaohjelmassa. Urheilusivuilla tietysti kerrotaan voitoista ja tappioista, eikä huonoja tuloksia voi peitellä. Siitä huolimatta ihmettelen, miksi jutun yhteydessä piti julkaista kuva rähmällään olevasta Jenni Saarisesta. Jäällä pitkällään oleminen ei vaadi erityistä lahjakkuutta. Siihen kykenee kuka tahansa urheilutoimittaja ja kisojen seuraaja.
Jenni Saarinen ei ole pikkutyttö, vaan on jo 22 vuoden ikäinen. Voi kuitenkin olla, että kotiin palaamisen jälkeen tarvitaan äitiä lohduttelemaan. Vanhemmathan ovat lopulta liki ainoita ihmisiä, joiden tukeen voi ehdottomasti luottaa.
Ihmettelen urheilussa toistakin asiaa. En käsitä, miksi jalkapallossa pitää julkaista oman maalin tekijän nimi. Ei sitä maalia kukaan tahallaan tee, vaan melkein aina kyse on huonosta onnesta. Pallo vain kimposi, eikä sen suunnalle voinut mitään. Kyse voi olla myös uhrautuvaisesta ja epätoivoisesta yrityksestä pelastaa tilanne. Ei luulisi olevan kovin tärkeää tiedottaa maailmalle, kuka oli se huono-onninen, josta pallo otti ratkaisevan pompun.
Historia tuntee tapauksen, jossa MM-kisoissa oman maalin tehnyt pelaaja surmattiin kotiin palaamisen jälkeen. Ei tosin ole tarkkaa tietoa, ammuttiinko vuonna 1994 Kolumbian putoamisen aiheuttanut Andrés Escobar oman maalin takia vai jostain muusta syystä. Väkivaltaisessa Medellínissä on aina syitä löytynyt.
1 kommentti:
Samaa mieltä kummastakin asiasta. Erityisen typerä tapa, jopa loukkaava, jalkapallossa on merkitä maali maalivahdin omaksi maaliksi. Jos pallo menee maalivahdista maaliin niin kyllä se pitäisi kirjata viimeksi palloon koskeneen vierasjoukkueen pelaajan maaliksi.
Lähetä kommentti