Byrokratiaa tarvitaan, kohtuullisesti

Joskus vilkaisen kirjastossa Suomen sotilas -lehteä. Törmäsin ajatukseen, että vihollisen hyökätessä tarvitaan toimivaa byrokratiaa, Muuten ei olisi mitä puolustaa. Hieraisin silmiäni. Myöntääkö joku, että edes sodassa ei tulla toimeen ilman byrokratiaa?

Byrokratialla on kielteinen sävy, vaikka kohtuullisessa määrin se on laillisuuden, lahjomattomuuden ja oikeudenmukaisuuden tae. Kohtuullisuutta ymmärtävä byrokraatti on yhteiskunnan tukipilareita, vaikka joku voi pitää häntä lähes tarpeettomana paperin pyörittäjänä.

Ylen entinen Yhdysvaltojen kirjeenvaihtaja Mika Hentunen valitti, että USA:ssa ei osata byrokratiaa. Sitä on järjettömän paljon kankeuttamassa elämää, tai sitä ei ole lainkaan silloin, kun sitä tarvittaisiin.

Byrokratian tuomasta jäykkyydestä ja suoranaisista järjettömyyksistä on tietysti helpompi kertoa kuin sen positiivisesta toimivuudesta, mutta hyvääkin on. Ainakin perustason veroasiat sujuvat nyky-Suomessa melko kätevästi.

Byrokratian kohtalainen joustavuus usein unohdetaan Suomesta puhuttaessa. Kerrotaan, että esimerkiksi Saksassa on toisenlaista. Samaa unohdettujen listaa ovat juomakelpoinen hanavesi ja ovilla olevat kynnykset, joiden ansiosta alta ei puhalla kylmää ulkoilmaa.

Pää pystyyn sihteerit! Tunnen monta ystävällistä ja kohtuudentajuista. Mätämunansa on joka paikassa, mutta virastoissa tai toimistoissa heitä ei ole sen enempää kuin muuallakaan. Ilman fiksua papereiden käsittelijää moni hyvä asia jäisi toteutumatta.

Pääkallon kuvia kirkon seinällä

Joskus paikallisilla asioilla on yleistä merkitystä. Niinpä sivuan sitä, kuinka  Pirkkalan seurakunnan uuteen toimintarakennukseen on suunnitteilla koristeiksi pääkalloa ja kuvaa Jumalan kaikkinäkevästä silmästä. 

En tunne asiaa riittävän hyvin. Siksi en ota siihen lainkaan kantaa. Eri mieltähän siitä ollaan. Sen sijaan kerron, mikä sanoma on läheisen Vanhan kirkon pääkallokuvilla.

Kun kirkkosalia katsoo alttarin suunnalta, vasemmalla eli etelän puolella on kuolemaan liittyviä symboleja, kuten pääkalloja ja ruumismatoja. Siellä on myös käärme. Perinteisesti tämä etelän puoli on kirkoissa Vanhan testamentin puoli, ja sen symbolit viittaavat syntiin ja kuolemaan.

Alttarilta katsoen oikealla eli pohjoisen puolella on taas elämän kuvia. On elämänpuu. On kruunuja ja palmunlehviä kuvastamassa iankaikkista elämää. 

Tämä kirkon pohjoissivu on evankeliumin puoli. Jos alttaritaulussa olisi ristiinnaulittu Kristus, hänen päänsä olisi kallistunut oikealle olalle eli pohjoiseen. Myös naiset kuuluvat tälle ikään kuin paremmalle puolelle, mikä edelleen näkyy siinä, miten päin sulhanen ja morsian seisovat alttarilla.

Entä missä kohtaa salia on seurakuntalaisten sijainti? Se on siinä kahden mahdollisuuden välissä, ei etelän seinällä eikä pohjoisen. Toisaalla on kuolema, toisaalla on elämä. Siinä on valinnan paikka.

Pääkalloista ei pidä päätellä liian paljon, sillä kirkon seinät ja katto ovat kokonaistaideteos, josta pääkallojen kuvat ovat vain osa.

Pirkkalan vanha kirkko: vasemmalla kuolema, oikealla elämä

Lääkärillä pitää olla huumorintajua

Hyvän kirurgin ei tarvitse olla erityisen mukava ihminen. Riittää, että hänen kätensä ei vapise ja että veitsi leikkaa sieltä mistä pitääkin. Miellyttävyys ei tietysti pilaa kirurgiakaan, mutta terveyskeskuslääkärille ihmistuntemus on elinehto. Muuten hän ei voi tunnistaa, tarvitseeko potilas lohdutusta vai lääkitystä vai onko hänet lähetettävä jatkotutkimuksiin ja spesialistille.

Hyvän peruslääkärin ihmistuntemukseen kuuluu huumorintaju. Se on monen potilaan viimeinen voimavara ja selviytymiskeino. 

Lääkärin ei tarvitse olla vitsiniekka. Oikeastaan hänen pitää olla huumorissaan hyvin varovainen. Potilaan vitsailuunkin liittyminen voi olla vaarallista. Lääkäri ei saa kuitenkaan pelästyä potilaan omaa huumoria, joka voi joskus olla jopa karkeaa. 

Yhdestä persoonallisesta lääkäristä olen hiljattain kirjoittanut paikallislehteemme.

Minä puolestani testaan mielelläni, ymmärtääkö lääkäri sanaleikkejä. Jos ymmärtää, tiedän että meillä on hyvä yhteys.

Noin vuosi sitten oli tällainen testi. Lääkäri kysyi painoani, ja minä vastasin, että kun sitä viimeksi punnittiin, se oli seitenkuus. Hän alkoi näpytellä lukemaa tiedostoihinsa, kunnes ehdin väliin: "En minä tarkoittanut painoa vaan vuotta."

Hän naurahti, sopivasti. 

Mutta kun ei vain riitä

Kun posti uhkaa irtisanoa 172 työntekijää, mieleeni tulee keskustelu erään postinjakajan kanssa. Hän valitti työahdistustaan. Jos ei selviytynyt päivän työvastuistaan, sai moitetta. Jos ehti jakaa kaiken, sai pian havaita, että kantoaluetta laajennettiin.

Kohtaamisesta on jo kymmenen vuotta, mutta riittämättömyyden tunne on monissa töissä suuren ahdistuksen aihe. Syntyy moraalista stressiä, koska ankarillakin ponnisteluilla yltää vain hävettävän huonoon tulokseen.

Sinä riität! – Mutta kun ei vain riitä.

Perusteeton riittämisellä lohduttelu homehduttaa myös kirkollista kieltä. Vuoden 2020 Yhteisvastuukeräyksessä julistettiin jopa otsikkotasolla, että sinä riität. 

Päinvastoin. Perinteisen kirkon opin mukaan ihminen ei koskaan riitä. Juuri tämä ikuinen vajavaisuuden tunne saa hänet etsimään Jumalaa, joka lopulta sanoo, että vaikket itse riitäkään, Kristuksen ansiosta "se on täytetty".

Pinnallinen teologia tai teologian täydellinen puute näkyy tavallisessa seurakunta-arjessa. Olen hämmästellyt, kuinka joku tuttu kertoi saaneensa uudelta seurakunnaltaan tuoreille jäsenille tarkoitettua postia, jossa neuvottiin olemaan "itselleen armollinen". Jos tämä ohje olisi pätevä, se tarkoittaisi että armahduksesta on tullut itsepalvelutuote. Mihin tässä enää Jumalaa tarvittaisiin?

Etiopialainen sananlasku opettaa: "Sitä sanaa joka auttaa, sitä sinä et voi sanoa itsellesi."

Ehkä näiden postinjakajien aika ei vain riittänyt.

Kömmähdyksiä ministeriltä ja MM-joukkueen kapteenilta

Radio-ohjelmassa Aristoteleen kantapää nostettiin esiin viime marraskuulta ulkoministeri Elina Valtosen ilmaus, että kattila soimaa väärää kantta. 

Tällaista ilmaisua kansanperinne ei tunne. Sanotaan kyllä, että pata kattilaa soimaa, vakka kantensa valitkoon eikä pidä haukkua väärää puuta.

Ulkoministerin sanat vaikuttavat kömmähdykseltä. Tosin hänen uusmuodostelmassaan näyttää aivan vahingossa olevan pätevää logiikkaa.

Myöskään nuorten jääkiekon MM-joukkueen kapteenilta kaikki lausunnot eivät menneet oikein, kun häntä haastateltiin hävityn pronssipelin jälkeen. Hän kertoi joukkueestaan, että kyllä on krokotiilin kyyneleitä annettu tulla ulos.

Nuori kapteeni oli käsittänyt krokotiilin kyyneleet väärin. Nehän merkitsevät teeskenneltyä surua. Vanhan uskomuksen mukaan krokotiili itki lapsen lailla houkutellakseen myötätuntoisia ihmisiä luokseen ja syödäkseen heidät suuhunsa.

Annetaan nuorelle miehelle anteeksi. Jääkiekkotreeneissä ei varmaan opetella sanontojen sisältöä.

Sikälikin häntä on armahdettava, että toisin kuin hän näyttä uskovan, hän ja hänen joukkueensa eivät ole millään tavoin vastuussa Suomen kansalle. On kiva jos pärjäävät, mutta jos eivät, heidän aikansa  ehtii vielä tulla. Niin kuin viisas ruotsalaisvalmentaja ilmaisi uimarinsa epäonnistuttua, nuoriin ei voi pettyä.

Tulta pelätään aiheellisesti ja aiheettomasti

Kun sähkösaunan omistaja kertoo laittavansa "saunan päälle", hänen sanomisessaan ei ole mitään moitittavaa. Kun viidentoista ikäinen nuori kysyy, onko "nuotio päällä", herää epäilys, että luontoretkeily on jäänyt hänelle vieraaksi.

Suhteemme tuleen kertoo siitä, kuinka sinut olemme luonnon ja elämän perusvoimien kanssa.

Kun aikanaan oli palomiesten lakko, kirkoissa ei saanut polttaa kynttilöitä. Jos muistan oikein, en kapinoinut ainakaan julkisesti vaan tottelin nöyrästi, niin kuin määräyksessä muka olisi ollut jotain järkeä.

Kuitenkaan valvottu kynttilä ei ikinä aiheuta tulipaloa, jos sen lähellä ei ole syttyvää materiaalia. Tuli ei hyppää mystisesti monen metrin päähän. Niinpä rantahiekalla olevan nuotion saa jättää itsekseen sammumaan, kiviaineshan ei syty. Avoliekki itsessään ei ole vielä vaaratilanne.

Toisaalta palovaarat voivat olla yllättäviä. Nuotion päälle kaadettu vesiämpärillinen ei välttämättä sammuta tulta, ja autosta tien oheen viskattu pullo voi aiheuttaa metsäpalon. Jokainen verkkoon kytketty sähkölaite on riski.

Olen nähnyt Sveitsin Crans-Montanassa käytettyjä suihkukynttilöitä vain videokuvissa. Tuntuu kummalliselta, että joku on keksinyt tuoda niitä sisätiloihin. Kenen tahansa olisi pitänyt ymmärtää.

Itse tulipalouutiset ovat niin kammottava, ettei niitä ilkeä edes lukea.

Veikö älykännykkä nuorilta tupakoinnin ja juopottelun?

Olen tutkinut tuoreita rippikouluikåisten tilastoja. Nuorison parjaajien harmiksi alkoholinkäyttö on kahdenkymmenen vuoden aikana puolittunut ja tupakoivien nuorten määrä on vain viidennes siitä, mitä se oli viisitoista vuotta sitten. Toisin kuin moni luulee, rippikouluikäiset eivät ole vaihtaneet alkoholia huumeisiin. Käyttö on yksiselitteisesti vähentynyt.

Rohkenen arvata, että kehitys liittyy ainakin osittain kännyköihin. Minulla ei ole ehdottomia todisteita näkemykselleni. Esitän ajatukseni ikään kuin testimielessä, koska en ole havainnut kenenkään muun tarjoavan tätä selitystä. 

Olen varovainen todisteluissani ja tyydyn sanomaan, että alkoholin kulutuskäyrät ja tiedot kännyköiden yleistymisestä eivät ainakaan ole ristiriidassa keskenään. Noin vuonna 2010 näyttää tapahtuneen jotain. Niillä main nuoret saivat älypuhelimet taskuunsa.

Vaikuttaa siltä, että kännykät olisivat olleet merkittävästi vähentämässä nuorten tupakointia ja alkoholinkäyttöä. Humalainen ei välttämättä hanki somessa suurta suosiota. Siellä hänen toilauksilleen ei naureskella yhtä huvittuneesti kuin juopuneiden seurassa. Känniääliö on ääliö. Käsien liikkeiden pitää olla niin hallinnassa, että sormi tökkää oikein.

Kännykät ovat tuhonneet tupakkatauot. Sauhuttelun sijasta kaivetaan puhelimet esiin ja aletaan somettaa. Parhaat jutut katsotaan TikTokista, niitä ei kerrota tupakkaringissä. Tupakoinnin vähenemiselle on varmasti monia syitä, mutta nämäkin käyrät ovat notkahtaneet laskuun samaan aikaan kuin nuoret saivat älypuhelimensa.

Australia on kieltänyt nuorilta somen. On kiinnostavaa nähdä, tuleeko jonkinlainen takapotku. 

 

Ylempi käyrä: raittiit nuoret. Alempi käyrä: humalassa kerran kuussa. (Kouluterveyskysely).

 

 Päivittäinen tupakointi. (Kouluterveyskysely).