Sillat, lossit ja aikasilppu

Hailuodon ja Oulunsalon välille on valmistunut yli kahdeksan kilometrin pituinen silta. Pitkät lossijonot poistuvat, ja hälytysajoneuvot pääsevät paremmin perille. Toisaalta asukkaat pelkäävät, että koulu ja terveyskeskus lopetetaan, kun mantereelle pääsee entistä helpommin. Tilalle tulee lisää roskia ja päiväturisteja.

Korpilahdelle valmistunut Kärkisten silta oli toisenlainen tapaus. Vilkkaamman maailman toisella puolen ei ollut kouluja menetettävinä. Siellä oli vain rantoja, metsiä ja peltoja. 

Kysyin lossin takaiselta asukkaalta, miten silta on muuttanut elämää. "Kiireet ovat tulleet tännekin", hän sanoi. Kirkonkylälle mennessä ei voinut enää turvautua siihen selitykseen, että myöhästyminen johtui lossista.

On kummallista, että täysin ilmeinen ajansäästö tuo todellisuudessa kiireitä.

Puhelimet ja modernit viestimet ovat siltoja, jotka yhdistävät ihmistä maailmaan. Ne ovat tuoneet elämään samanlaisia muutoksia kuin lossien poistumiset.

Monet arjen asiat ovat sujuvoituneet, ja uudet palvelut ovat tulleet saavutettaviksi. Toisaalta perinteinen kanssakäynti on heikentynyt. Elämä on täynnä roskaa, kuten mainoksia, tarjouksia ties millä alennusprosentilla ja öyhöttäviä mielensäpahoittajia.

Ehkä ihmismielen kannalta tuhoisinta on jatkuva keskeytetyksi tuleminen. Aika on pirstoutunut, kun tekemisistä ja tekemättä jättämisistä on tullut aikasilppua.

Lossin korvannut silta toi maalaiskyläänkin kiireet.

Uutuuksien vääjäämätön eteneminen

Tuntuuko siltä, että uudet ajattelumallit ja käytännöt etenevät aina saman mallin mukaan? Ensin ne täysin torjutaan, mutta vähitellen ne tuntuvat mahdollisilta, kunnes ne ovat lopulta ainoa sallittu totuus.

Amerikkalaisen politiikantutkijan Joseph Overtonin mallia voi soveltaa seuraaviin ilmiöihin ja niiden asteittaiseen hyväksymiseen: Suomi Naton jäsenenä, Suomi ydinsodan mahdollistajana, Suomi EU:n jäsenenä, naispappeus, homoseksuaalisuus, samansukupuolisten avioliitto, tupakoinnin kieltäminen, kannabiksen laillistaminen, turvavöiden käyttöpakko ja ilmastotietoisuus.

Overtonin mukaan ilmiöt vahvistuvat seuraavien askelmien kautta: 
1 Ilmiö on ennenkuulumaton (unthinkable)
2 Ilmiö on radikaali (radical)
3 Ilmiö on hyväksyttävä (accetable)
4 Ilmiö on järkevä (sensible)
5 Ilmiö on suosittu (popular)
6 Ilmiöstä tulee voimassa oleva asiaintila (policy).

Päättelen, että jonkin askelman kohdalla on niin sanottu keikahduspiste, jonka jälkeen kehitystä on mahdotonta pysäyttää. Veikkaan, että useimmiten se on jossain kohtien 3 tai 4 tienoilla, joskus vasta askelmalla 5.

Kehitys voi kulkea myös käänteisessä järjestyksessä. Esimerkkinä olkoon vapaa ja rajoittamaton tupakointi. Kaikkialla leijuvasta hajusta ollaan kulkemassa siihen, että tupakointi on täysin kiellettyä.

Myös helsinkiläisillä on murteensa

Jalkapallon MM-kisoissa on yksi selostaja, jonka kieli eroaa ratkaisevasti muista. Hän on MTV:n Tero Karhu.

Karhun käyttämiä sanoja ovat futis, jengi, passi, duuni, taiminki, matsi, tatsi, häkki, boksi ja tiketti. Vastaavia yleiskielen sanoja ovat jalkapallo, joukkue, syöttö, työ, ajoitus, ottelu, kosketus, maali, rangaistusalue ja kortti.

Karhun sanavarasto ei lainkaan kiusaa minua, hieman huvittaa vain. Se ei ole ainakaan suuri ongelma, koska hänen sanojensa luulisi olevan laajasti ymmärrettyjä ainakin asiayhteydessä.

Joskus kyllä mietin, mikä olisi kansan reaktio, jos selostaja käyttäisi kieltä, jota puhutaan Iisalmen takana. Jaliksesta puhuminen voisi jo tuottaa paheksuvia somekommentteja. Valtakunnallisessa lähetyksessä olisi varminta, että puhuttaisiin hyvää yleiskieltä. Tämä periaate pätee myös sivistyssanoihin.

Kenties Karhu ei ole edes huomannut poikkeavansa avoimella helsinkiläisyydellään muiden selostajien linjasta. Ihmisen on monesti vaikea nähdä lähelle. Kuplan sisällä ei välttämättä huomaa, että ulkopuolella puhutaan eri kieltä.

Monet tamperelaiset nuoret ovat opiskelukaupunkeihin lähdettyään yllättyneitä siitä, että heidät tunnistetaan tamperelaisiksi heidän kielestään, eikä kaikille helsinkiläisille ltule edes mieleen, että he puhuvat murretta. 

Kivittämiset ja musta silmä

Istuin vanhan tutun kanssa kahvilla, kun mustasilmäinen poika tuli vanhempiensa seurassa ovesta sisään.

Silloin sain kuulla koulumuiston:
Olin ekalla tai tokalla luokalla. Oltiin koulun pihalla, ja poikamerkkinen luokkakaveri ryöväsi tytöltä keinun. Minä huusin, ettei niin saa tehdä. Jos jollain on keinu, pitää vain odottaa vuoroa. Ja vielä enemmän. Rupesin ilkkumaan poikaa, että hän vei keinun tytöltä, siis tytöltä. Se oli erityisen raukkamaista.
Silloin poika otti maasta kiven ja heitti minua kohti. Musa osui silmän seudulle. Ei mennyt näkö, mutta mustan silmän siitä sain.
Eikös sitä jossain maassa ole jopa teloitettu ihmisiä kivittämällä? Joten siinä oli hyvä alku. Pienestä kaikki alkaa.

Sanoin lukeneeni, että ainakin Afganistanissa ja Iranissa kivittämällä surmaaminen olisi mahdollista. Kuka tahansa pääsee osallistumaan tuomion toteuttamiseen ilman, että olisi varsinainen pyöveli.

Ja sitten oli se Jeesuksen ja syntisen naisen tapaus. 

Kun jalkapallo jää toiseksi

Olen etsinyt jalkapallosta ja yleensä urheilusta tapauksia, jotka liittyvät ennen muuta ihmisenä olemiseen. Niinpä katseeni on osunut sellaisiinkin lajeihin, joita en seuraa kovin aktiivisesti, kuten alppihiihtoon tai nyrkkeilyyn.

Jääkiekosta osuivat silmiini Mestiksen karsintapelit vuonna 2024. Silloin TuTon valmentajalta Jonne Virtaselta kysyttiin mielipidettä tulevasta "kuolemanpelistä". 

Virtanen vastasi: "Sen verran täytyy korjata, että ei nyt sentään kuolemanpeli. Vaikka tänään oltaisiin hävitty, niin aurinko nousee huomennakin. Noin miljardi ihmistä, koko Kiina, ei niillä ole hajuakaan, hävitäänkö vai voitetaanko." "Kun tässä on ihmisillä ihan oikeasti toisilla elämä kyseessä tuolla jossain."

Meneillään olevissa MM-kisoissa kolumbialaisten ajatukset ovat varmasti muuallakin kuin tulevassa pelissä, kun naapurimaassa Venezuelassa on juuri ollut tuhoisa maanjäristys.

Kisoissa on tehty ainakin kaksi kiinnostavaa elämänvalintaa. Ranskan valmentaja Didier Deschamps jättää yhden kisapelin väliin äitinsä hautajaisten takia. Tilaisuutta ei siirretty nykysuomalaiseen tapaan kisojen jälkeiseen viikonloppuun.

Belgian kenties paras pelaaja Jérémy Doku taas sivuutti yhden ottelun ollakseen paikalla ensimmäisen lapsensa syntymässä. Muu joukkue oli hänen tukenaan. Joukkueen kapteeni Youri Tielemans sanoi, että lapsen saaminen on maailman kaunein asia.

Vähän hävettää pommeista nauttiminen

Hävettää, että tunsin jonkinlaista nautintoa nähdessäni valokuvia mustista savuista Moskovan yllä. Tämä on ihmismielen pirullisuutta tai peräti saatanallisuutta. Kaukaa on helppo katsoa ihmisen kärsimystä. Jos katse tarkentuu lähelle, terve mieli järkyttyy siitä, että pommit aiheuttavat kärsimystä ihmisille, jotka eivät sitä ansaitse. 

Illalla pelien alettua voin taas sukeltaa jalkapallokuplaan. Katsomojulisteessa englantilaiset vakuuttavat uskoa omaan joukkueeseensa: "Jalkapallo tulee kotiin."

Moskovan savuista Mika Norjavaara laukaisi nasevasti: "Sota on tullut kotiin."

Ja mitä sanoikaan Jeesus Nasaretilainen? - Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu.

Ja mitä sanoikaan Martin Luther King? - Tänä avaruusalusten ja kauko-ohjattujen ammusten aikana on valittava joko luopuminen aseista tai luopuminen olemassaolosta.

Hetkellisesti voi näyttää muulta. Pitkän päälle molemmat ovat oikeassa.

Historia tarvitsee juudaksensa

Pinnallinen ihminen kuvittelee, että Jumalalle pitää sallia vain hygieeniset ja kauniit menetelmät. Unohtuu, että hänen historiansa kulkee myös moraalittomien tapahtumien kautta. Joskus juudakset ovat välttämättömiä perimmäisen hyvän toteuttamiseksi. Elämä ei ole niin suoraviivainen kuin hyvä ihminen mielellään kuvittelisi, eivätkä seuraukset ole aina ihmisen laskettavissa.

Minulla on kaksi arkista esimerkkiä. Ne molemmat liittyvät tupakointiin, joka on kieltämättä huono ja epäterveellinen tapa.

Ensimmäinen esimerkkini on vuodelta 2002, kun Myyrmannin ostoskeskuksen räjähdyksessä kuoli seitsemän ihmistä.

Helluntailaisen äidin teologiaa opiskellut poika toimi Myyrmannissa teollisuusvartijana. Ruokatuntinsa jälkeen hän päätti olla palaamatta suorinta tietä normaalille vartiopaikalleen. Sen sijaan hän meni ensin ulko-oven eteen tupakalle. Siellä polttaessaan hän kuuli, kuinka juuri hänen vartiopaikallaan pamahti ja Myyrmannin ostoskeskus räjähti.

Toinen esimerkki on sodan ajalta. Juha Korpijärvi kirjoitti isänsä kertoneen miehestä, joka oli tiettävästi hänen sukulaisensa.

Tämä mies oli konemiehenä panssarilaiva Ilmarisella. Vuorollaan hän oli saanut nousta yläkannelle tupakoimaan, ja juuri hänen harjoittaessaan pahetta Ilmarinen ajoi miinaan ja upposi. Konehuoneessa ei olisi selviytynyt.