maanantai 8. elokuuta 2022

Jumala on suuri sinä meidän keskellämme

Sairaalakäytöksen perussääntöjä on, että potilaan vuoteen äärellä hänestä ei keskustella niin kuin hän ei lainkaan olisi läsnä. Moniin kristillisiin teologeihin vaikuttanut juutalainen ajattelija Martin Buber tunnetaan siitä, että hän on soveltanut tätä vaatimusta jumalapuheeseen

Buberin ajatus on, että Jumalasta ei saisi puhua yksikön kolmannessa persoonassa. Jos hän todella on sellainen Jumala kuin hänen opetetaan olevan, hänestä ei pitäisi sanaa "hän". Eihän kukaan puhuttele keskustelutoveriaan häneksi, jos tämä hän sattuu olemaan paikalla. Yksikön kolmannen persoonan mukana Jumala tuomitaan poissaolevaksi, tai sitten häneen suhtaudutaan niin kuin johonkuhun, jolla ei ole sananvaltaa edes omiin asioihinsa. Sen sijaan Jumala on suuri sinä keskellämme, tai vielä paremmin olisi sanottava, että sinä Jumala olet suuri sinä meidän keskellämme, että sinä liityt kaikkeen siihen mitä me olemme ja teemme.

Buber havainnollisti ajatustaan kertomalla juutalaisesta rabbista, joka usein lauloi laulua: "Minne menen – Sinä! Missä seison – Sinä! Vain Sinä, jälleen Sinä, aina Sinä! Sinä, Sinä, Sinä! Jos voin hyvin – Sinä! Jos tunnen tuskaa – Sinä! Vain Sinä, jälleen Sinä, aina Sinä! Sinä, Sinä, Sinä! Taivas – Sinä, maa – Sinä, ylhäällä Sinä, alhaalla – Sinä! Mihin käännynkään, joka käänteessä vain Sinä, jälleen Sinä, aina Sinä! Sinä, Sinä, Sinä!"

Sopii kiinnittää huomiota myös monille tuttuun psalmiin 23. Sehän alkaa niillä tutuilla sanoilla, että Herra on minun paimeneni. Kesken runoa yksikön kolmas persoona vaihtuu toiseen persoonaan. Yhtäkkiä siinä sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat, sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen. Näin käy, kun Jumala tulee riittävän läheiseksi ja kun hän lakkaa olemasta jokin vieras kolmas ja alkaa olla sinä meidän keskellämme.


lauantai 6. elokuuta 2022

Punaisia valoja päin

Onko lakia aina ja joka paikassa noudatettava? Jos vastaa tähän kysymykseen myöntävästi on ilman muuta väärässä. Oikea vastaus on jotain sellaista kuin "niin pitkälle kuin on mahdollista ilman, että lain noudattamisesta on merkittävää haittaa".

Viime toukokuussa Tampereella tapahtui jotain mikä osoittaa, että yhteisen hyödyn nimissä on joskus unohdettava laki ja vaihdettava se kansalaistottelemattomuuteen ja hyvään moraaliin.

Kaupungin keskustassa kaikki liikennevalot lakkasivat toimimasta. Joka suuntaan näytti punaista. Suomalaiset ovat lainkuuliaista kansaa, ja viisitoista minuuttia jaksettiin odottaa valojen vaihtumista. Sitten tehtiin yhteinen, sanaton päätös, että valot on unohdettava. Alettiin ajaa punaisia päin.

Poliisi ei torunut, eikä liikennevahingoista mainittu.

torstai 4. elokuuta 2022

Joogaenkelit ja muita seurakuntavaalien valitsijayhdistyksiä

Ensi syksynä on seurakuntavaalit, ja paraikaa käydään keskusteluja valitsijayhdistyksistä ja niiden nimistä. Ne ovat välillä olleet niin vaikeaselkoisia, että niitä helpommin ymmärtää Pyhän Kolminaisuuden salaisuudet.

Olen päivittänyt ehdotukseni siitä, millaisia lähes selkokielisiä nimiä olisi käytössä:

* Seurakunnan sisäpiiri

* Kirkollisveronmaksajat

* Joogaenkelit

* Uskovaiset

* Miehen ja naisen avioliitto

* Ateistit kirkon puolesta

* Kirkkomuseo

* Seurakuntalaisten demokraattinen liitto (SKDL)

* Kassanvartijat

* Pappien kahviseura

* Muutos 1980

* Periaatteessa myötämieliset

* Lyhty

* Rakenneuudistuksilla taivaaseen

* Eläkeläiset

* Yksi nuori aikuinen

* Koti, uskonto ja isänmaa

* Lgbtqia+

* Globaalisti yleisuskonnolliset

* Ei senttiäkään ulkomaille

sunnuntai 31. heinäkuuta 2022

Tie tykkää siitä, että sitä käytetään

Lapsuuteni metsäteillä ei ollut ainuttakaan kylttiä kertomassa ajokiellosta. Missä oli tie, siitä sai ajaa ilman lupalappuja. Kulkuoikeutta varjeltiin niin kuin sitä, että kuka tahansa sai poimia marjoja ja sieniä mistä tahansa, kunhan ei tullut toisten pihaan. Sanomista tuli lähinnä siitä, että joku ajatti raskaita tukkikuormia kelirikon aikaan, mutta tästä valituksesta yksinkertaisesti pääsi sillä, että tien möyhijä kunnosti tien entiselleen.

Vuosien varrella metsäteille on alkanut ilmaantua ajokieltoja siitäkin huolimatta, että kukaan ei pysty valvomaan niiden noudattamista. Ne kaikki ovat ns. kaupunkilaisten pystyttämiä. Alkuperäiset maalaisihmiset tietävät, ettei kielloissa ole järkeä.

Tie nimittäin tykkää siitä, että sitä käytetään. Tukkikuormien lisäksi rallin ajaminen tekee tielle huonoa, mutta asiallinen ajo henkilöautolla vain tasoittaa pintaa. Meidän omalle mökkitiellemme erityisesti hevoset kärryineen olisivat tervetulleita. Ne tekisivät hyvää tien keskikaistalle, joka tuppaa ruohottumaan.

Samalla lähetän tässä terveisiä sille huutavalle päälle, joka valitti kolmannen kerroksen ikkunasta, kun minä koulumatkalla hieman oikaisin hänen asumansa kerrostalon pihan poikki. Ei se piha siitä kolmentoista vanhan kulkemisesta kulunut.

perjantai 29. heinäkuuta 2022

Yllättäen melkeinpä suosikkipyhäni

Yhdeksi kirkkovuoden suosikkipyhäkseni on tullut keskellä kesää oleva kirkastussunnuntai. Se ei ole ytimeltään minun tyyliäni, mutta ehkä juuri sen vuoksi se on alkanut kiehtoa.

Päivän tekstin mukaan Jeesus vei kolme oppilastaan vuorelle rukoilemaan. Siellä hän ja hänen seuraajansa kokivat merkillisen ilmestyksen, jonkinlaisen valoilmiön, jonka kuvaamisessa evankeliumin kirjoittajalla on ollut huomattavia vaikeuksia. 

Olen luonnontieteellisesti suuntautunut kristitty, mutta tämän verran mystiikkaa mahtuu minuunkin. Varsinaisesti minua kiinnostaa ne yhdeksän muuta oppilasta, jotka eivät tulleet kutsutuiksi vuorelle, vaan jäivät alarinteille toimittelemaan omiaan. 

Samaan aikaan vuorella koetun mystisen hetken kanssa nämä yhdeksän muuta oppilasta törmäsivät isään, joka pyysi heitä parantamaan sairaan pojan. Oppilaista ei siihen ollut, ja kaikesta päätellen tuloksena oli sekasotku ja kalabaliikki.

On se niin kotoisa tilanne, aivan niin kuin minäkin olisin ollut siellä alarinteillä ihmettelemässä, että mitenkäs tähän rauha saadaan.

tiistai 26. heinäkuuta 2022

Tekotaiteellinen Queen ja tekohieno "postmoderni"

Äskettäin Tampereella esiintynyt Queen on tekotaiteellista möhkömusiikkia. Olin tätä mieltä jo lukioikäisenä, eikä aikuisuus ole saanut luopumaan minua varhaiskypsästä mielipiteestäni.

Samanlainen ilmiö on sana postmoderni. Sitä käyttämällä ihminen ei sano mitään maailmasta vaan ainoastaan itsestään. Puhumalla postmodernista paljastuu tekoviisaaksi keikaroijaksi, varsinaiseksi ergenaatikoksi.

Tietysti myös postmoderni tarkoittaa jotain. Suomen kielellä sen merkitys on "sekava, ruma, ympäristöönsä sopimaton ja ikuisesti keskeneräinen." Alla on selitykseen liittyvä valokuva.



Hotelli Torni Tampereelta

lauantai 23. heinäkuuta 2022

Korona vei pummit ja lipaskerääjät

Koronan mukana käteinen raha muuttui harvinaiseksi. Yli kahteen vuoteen en ole maksanut mitään kolikoilla tai seteleillä. Aika vähän on mietitty, mitä kaikkea on kadonnut käteisen rahan mukana.

Ensimmäisenä ovat kadonneet pummit, jotka ovat pyytäneet rahaa bussilippuun, ruokaan tai "jos mä rehellisesti sanon niin kaljaan se menee". Toisaalta itsensä alamaihin juoneista pultsareista tai spurguista on muutenkin tullut harvinaisuuksia. Hieman kaipaan heitä, sillä he ovat kuuluneet kaupunkiin niin kuin pulut, lokit ja liikennevalot. Alkoholismi on entistä enemmän eliitin sairaus, kun kaduilla kulkee lähinnä narkkareita.

Katusoittoa ei kuule enää missään. Se katosi, kun sitä oli juuri opittu hyväksymään. Kerjäläistenkin ansiomahdollisuudet ovat kadonneet, mutta heitä minun ei ole ikävä. Lipaskeräykset hyvän asian puolesta eivät kannata, ellei ole tarjolla maksupäätettä.

Kirkkokolehdit ovat vaikeuksissa. Päätemaksua voidaan tietysti harkita, mutta alkuperäinen idea katoaa. Alkuaanhan kolehti oli sitä, että elämäntarpeita kannettiin alttarille jaettaviksi köyhille ja sairaille.