Suosittelen suomentajalle Uuno Turhapuroa

Vain harvoin tartun dekkareihin. En halveksi niitä. Esimerkiksi Raymond Chandler on merkittävää kirjallisuutta, mutta silti minusta tuntuu vain harvojen dekkareiden olevan ihan niin merkittävää kirjallisuutta, että kannattaisi käyttää hupenevia elinvuosia niiden lukemiseen.

Minulle dekkarit ovat kirjaimellisesti käyttökirjallisuutta. Olen lukenut niitä erityisesti silloin, kun lukemisessa on ollut ylenpalttisten kiireiden takia tauko ja lukemisen rytmi on hukkunut. Dekkareiden avulla olen päässyt uuteen alkuun.

Tänä vuonna elokuuni on hajanainen, eivätkä pitkät lukemiset ole mahdollisia. Niinpä ostin dekkariklassikko Georges Simenonin kirjan Maigret: Kootut kertomukset.

Yli seitsemänsataasivuisen teoksen ensimmäinen teksti yllätti minut aivan muulla kuin olisin voinut olettaa. Juoni oli solmussa, enkä mitenkään päässyt perille, mistä oli kysymys.

Lopulta selvisi, että vika oli suomennoksessa. Kääntäjä puhui vävystä eli tyttären miehestä, vaikka olisi pitänyt puhua langosta. Sehän tarkoittaa puolison veljeä, sisaren miestä tai puolison sisaren miestä.

Sukulaissanat ovat katoamassa. En ihmettele, että lankoa ei tunneta, mutta vävyn merkityksen katoaminen hämmästyttää.

Suosittelen suomentajalle elokuvaa Rautakauppias Uuno Turhapuro – presidentin vävy. 

Radiohartauden ilmianto

Vuosia sitten minua kyseltiin radion aamuhartauden pitäjäksi. Kieltäydyin sanomalla, ettei radio ole minun välineeni. Kantani ei ole muuttunut, mutta tänä kesänä löystyin ja annoin periksi. Kävi niin kuin minulle usein: suostuin, kun sopivan ystävällisesti pyydettiin.

Tietääkseni en ole kuunnellut elämässäni yhtäkään radion aamuhartautta. En oikeastaan tiedä, millainen sen pitäisi olla. Luultavasti siltä edellytetään samaa kuin iltahartaudelta, joka sentään osuu korviini ehkä kerran vuodessa.

Lähetysaika on käsittämättömästi keskiviikkoaamuna klo 6.50. Kuka kuuntelee? Silloin nukutaan, tai on pahin aamukiire. Jälkeenpäin hartauden tosin kuulee Areenasta.

Hartauksia on keskiviikkoisin kuuden sarja 19.8., 26.8., 2.9., 9.9., 16.9. ja 23.9.

Kyselivät sarjamuotoa, jossa tällainen vanhus käy elämäänsä läpi, muttei siitä oikein tullut elämäkertakatsausta. En tykkää puhua itsestäni, ellei aiheen kannalta ole täysin välttämätöntä. 

Hartauksista vähintään kolme tai neljä on vanhojen juttujeni uudelleen versiointeja, eikä niissä ole minut tunteville mitään uutta.

Näin päätin tässä ilmiantaa itseni. Tämän enempää en mainosta, enkä myöskään linkitä hartauksia mihinkään. Jos joku sattuu kuulemaan Ykköseltä ääneni kukonlaulun aikaan, niin oikein arvattu. Minä se olen.

Uteliaan naapurin kannalta noloa

Suomi on täynnä valvontakameroita. Ne ovat ensimmäinen mieleen tuleva ratkaisu, kun jossain on ongelmia. 

Edes metsän eläimet eivät saa olla niiltä rauhassa, sillä riistakamera on yksi valvontakameran sovellus. 

Viime päivinä olen kuullut, että erään tutun kameraan oli osunut ilves. Hieman pelottavampaa on se, että toisen tutun kuvassa oli näkynyt karhu.

Erilainen tapaus oli kolmannen tutun taloremontin työmaalla, hieman syrjäisellä paikalla. Kuvaan oli jossain hämärän hyssyssä ilmestynyt utelias naapuri, joka oli käynyt vaivihkaa tarkistamassa töiden etenemistä.

Poliisi ei ole yksityishenkilö

Mopopoika ja poliisi on kummallisesti rinnastettu keskenään, vaikka todellisuudessa he kuuluvat eri sarjoihin.

Mopopoika on alaikäinen, melkein lapsi vielä. Hän on ollut rikosoikeudellisesti vastuussa vain muutaman kuukauden. Hän on vastuussa lähinnä vain omista teoistaan. Tällä ihmistaimella on elämä edessä, ja hän ansaitsee aikuisilta suojelua tyhmyyksienkin keskellä.

Yksityiselle poliisille pitää tietysti antaa anteeksi hänen virheensä. Kukaan ei ole erehtymätön, niin kuin monet ovat toistaneet. 

Tuusulan tapauksessa ei kuitenkaan ole kyse yksityisen ihmisen erehtyväisyydestä eikä edes moraalista.

Poliisi ei tavallaan ole yksityishenkilö, vaan hän edustaa yhteiskuntaa ja toimii virkavastuulla. Hänen tehtävänsä on toisaalta puolustaa lakia, mutta myös suojella kansalaisten henkeä ja turvallisuutta. Lasten tulee olla hänen erityissuojelussaan.

Attentaattia suunnittelevan terroristin kanssa tarvitaan poikkeuksellisia keinoja, mutta alaikäistä on aina varjeltava vakavalta loukkaantumiselta, vaikka hän olisi ylittänyt sopivaisuuden rajat.

Kansalaisten on voitava luottaa siihen, että virkavalta suojelee ihmisten henkeä ja turvallisuutta. Mopopoika oli Tuusulan Palkkitiellä ainoa ihminen, joka oli välittömässä hengenvaarassa. 

Kyse on ennen kaikkea siitä, hoitaako virkavalta asiallisesti tehtäväänsä vai provosoituuko alaikäisten toilailuista. Mopolla rällääminen on eri sarjan kysymys kuin viranomaisilta vaadittava ymmärrys.

Kauneinta, kaikkein kauneinta

Aamuyöllä puoli viiden aikaan heräsin, onneksi. Kapeasta salmesta lipui valkea joutsen. Se kulki lähellä rantaa ja kaarsi laituria väistäen keskemmälle järveä ja katosi kuvaruutuni reunan taakse näkymättömiin.

Tämä on kesäni kaunein näky, kauniimpi kuin Kap Verden pelaajan tekemä ylänurkkamaali.

Kaikki tapahtui täydessä hiljaisuudessa.

Päivällä sama joutsen näyttäytyi uudestaan keskellä järveä, mutta ei tullut yhtä lähelle. Siellä se liikuskeli puolisonsa kanssa tekemättä mitään silmin havaittavaa. Puolisot ovat toisilleen elinikäisesti uskollisia. 

Myös kevään ensimmäiset, korkealla taivaalla lentävät joutsenet ovat uljas näky. Jos ne ilmoja halkoessaan laulaisivat Sibeliuksen Finlandiaa, oltaisiin niin lähellä taivasten valtakuntaa kuin maankamaraa tallustavalle ihmiselle on mahdollista.

Joskus joutsenten pitää mennä.

Luulin tekoälyllä tehdyksi ihmisentappovideoksi

Ihmisiä tapetaan monen televisiokanavan voimalla, ja netissä on lisää. Säilyttääkseni mielenterveyden olen oppinut katsomaan ohi ja hyppäämään väkivallan yli.

Niinpä en aluksi kiinnittänyt viikonlopun kohuvideoon mitään huomiota. Päättelin nopeasti, että siinä oli taas yksi ihmisentappovideo, jossa auto kiilaa moottoripyörää tien oheen ja kuolemaan. Näitähän on netti täynnä.

Kun videosta alkoi nousta kohua, tarkistin mitä olin oikein nähnyt, ja toden totta: tämähän ei ollutkaan tekoälytuotos vaan oikeaa elämää Suomesta ja Tuusulasta. Kiilaavaa autoa ei kuljettanut paatunut palkkamurhaaja, vaan koulutuksen saanut suomalainen poliisi. 

Uhria ei epäilty vasikoinnista FBI:lle, vaan hän oli keskenkasvuinen mopopoika, melkein lapsi vielä. 

Varmaan hän oli tehnyt jotain hölmöä, josta hän ansaitsee järjestykseen laittamisen. Sellaisen ihmistaimen kanssa pitää kuitenkin olla varovainen, ettei vain tule virantoimituksessa surmanneeksi - oikein Amerikan malliin.

Eppu Normaali huoltsikalla metrin päästä

Tuttuni oli tankkaamassa ylöjärveläisellä huoltamolla autoa, kun hän huomasi, että viereisestä autosta tuli ulos... Martti Syrjä.

Tuttuni kertoi olevansa aran sorttinen ihminen, mutta jostain syystä hän tällä kertaa rohkaistui ja sanoi Syrjälle olevansa tulossa Eppu Normaalin jäähyväiskeikalle päivää myöhemmin.

Syrjän mielestä tämä oli oikein mukavaa. Siinä he juttelivat tovin keskenään niin kuin vanhat tutut. 

Erotessa Syrjä lupasi, että voisi vilkuttaa lavalta. 

Tapauksesta kuultuani muistin, kuinka Eppu Normaali oli kerran esiintynyt Roskilden rockfestivaaleilla, vaikka ei koskaan kuvitellut valloittavansa ulkomaita.

Siellä tanskalaisyleisön edessä Martti Syrjä oli kuvaillut bändiään: "In Finland we call this reilu meininki."