Kesälomalla voi laskea aivonsa vapaalle ja lukea vaikkapa dekkareita, tai sitten voi heittäytyä keskittymistä vaativiin kirjoihin, joiden avulla voi laajentaa elämännäkemyksiään. Esittelemäni neljä romaania kuuluvat jälkimmäiseen ryhmään. Niitä kaikkia yhdistää se, että ne eivät ole vain romaaneja, vaan ne käsittelevät aivan tiettyjä ilmiöitä ja tuovat niihin ymmärrystä.
Svetlana Aleksijevitš: Neuvostoihmisen loppu. Uudemman historiankirjoituksen kiinnostavimpia vaiheita oli se, kun Neuvostoliitto hajosi, omaisuus jaettiin uusiksi ja Venäjä näytti hetken kulkevan kohti demokratiaa. Näihin vuosiin ei ole parempaa opasta kuin nobelistikirjailija Aleksijevitšin dokumenttiromaani.
Selja Ahava: Ennen kuin mieheni katoaa. Halusin tietää, mitä lähiyhteisössä tapahtuu, kun yksi ihminen alkaa korjata sukupuoltaan. Ahavan romaani antoi vastauksia. Ilmeni, ettei prosessi ole ainoastaan suloista tarinaa ihmisen identiteetin löytymisestä. Läheltä tarkastellen tämäkin tapahtuma on kaikkea muuta kuin yksiselitteinen.
Eetu Julin: 347. Nykymuotoisesta asepalveluksesta on kirjoitettu perin vähän. Julinin kirja täyttää aukkoa. Voisi kuvitella, että romaanin pohjana ovat kirjailijan omat päiväkirjat. Niin tarkasti ja pätevästi alokaskauden tapahtumat tulevat kirjatuiksi. Puolivälissä teos lässähtää kömpelöksi kolmiodraamaksi, mutta vahvan alkuosan takia se kannatti lukea.
Hanna-Riikka Kuisma: Korvaushoito. Aihe on vaikea kirjoittajalle, joka ei voi kertoa omista kokemuksistaan. Narkomanian kokemusasiantuntija on kuitenkin tarkistanut Korvaushoidon yksityiskohdat. Huumesurkeuden keskellä on kaksi positiivista henkilöhahmoa tuomassa kirjaan tarvittavaa sävykkyyttä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti