Periaatteessa jopa rippikouluisosten kanssa voitaisiin ryhtyä niin sanottuun kannustavaan tulospalkkaukseen. Se tarkoittaisi sitä, että isoset saisivat suuremman palkkion, jos heidän pikkuisensa tulisivat syksyllä toimintaan.
Tämä olisi rippikoulujen loppu. Ilmapiiri sairastuisi peruuttamattomasti.
Aikuisten maailmassa kuitenkin uskotaan tähän malliin, ja myös kirkossa ollaan ryhtymässä tähän. Helsingin viisaat ovat hokeneet järjestelmän hyväksi, vaikka kukaan ei ole esittänyt todisteita sen erinomaisuudesta.
Nyt Amerikasta kuuluu kummia. Tuore Yliopisto-lehti tietää kertoa Journal of Psychology and Profit -tiedejulkaisussa raportoidusta tutkimuksesta, jonka mukaan raha ei kannustakaan ihmisiä parempaan työsuoritukseen. Tutkimusryhmä tutki vuosien ajan useita julkisia ja yksityistä organisaatioita, jotka toimivat eräänlaisina koe-eläiminä. Kohutun havainnon mukaan organisaatio yltää parhaaseen tulokseen silloin, kun kaikilla työntekijöillä tehtävistä riippumatta on sama palkka. Tutkimus näyttää osoittavan humpuukiksi käsityksen, että palkkaerot edistäisivät organisaation kokonaisetua. Tasapalkka sen sijaan nostaa kaikkien työntekijöiden henkilökohtaista tuottavuutta.
Yliopistolehti kertoo, että tutkimuksen julkaisemisen jälkeen Yhdysvalloissa suuryritykset ovat alkaneet luopua optio-ohjelmistaan ja siirtyä tasapalkkaukseen.
Hävettää, etten keksinyt tätä itse.
maanantai 31. maaliskuuta 2008
lauantai 29. maaliskuuta 2008
Adoptiolapsi
On jo lauantai menossa, ja yhä ajattelen torstai-iltaa ja muuatta vuonna 1989 syntynyttä tyttöä, joka sydän pamppaillen asettui suuren nuorten joukon eteen. Harva tiesi hänestä yhtään mitään.
Hän viskasi ensisanoissaan perimmäisen totuutensa kaikkien eteen ja kertoi olevansa adoptiolapsi. Kun hän oli puolentoista ikäinen, hänen äitinsä vei hänet hyvinä pitäminään ihmisten luo ja pyysi pitämään hänestä huolta, koska ei itse osannut eikä jaksanut.
Nämä hyvät ihmiset ottivat tytön kotiinsa ja alkoivat rakastaa häntä; ei niin kuin omaa lastaan, ei niin; he alkoivat rakastaa häntä, omaa lastaan.
Tämän kerrottuaan tyttö laittoi pianomusiikkia soimaan. Tuntui siltä kuin olisi avattu ikkuna ja siitä olisi näkynyt kokonainen maailma.
Hän viskasi ensisanoissaan perimmäisen totuutensa kaikkien eteen ja kertoi olevansa adoptiolapsi. Kun hän oli puolentoista ikäinen, hänen äitinsä vei hänet hyvinä pitäminään ihmisten luo ja pyysi pitämään hänestä huolta, koska ei itse osannut eikä jaksanut.
Nämä hyvät ihmiset ottivat tytön kotiinsa ja alkoivat rakastaa häntä; ei niin kuin omaa lastaan, ei niin; he alkoivat rakastaa häntä, omaa lastaan.
Tämän kerrottuaan tyttö laittoi pianomusiikkia soimaan. Tuntui siltä kuin olisi avattu ikkuna ja siitä olisi näkynyt kokonainen maailma.
perjantai 28. maaliskuuta 2008
Aloitin bloggaamisen
Pitkän harkinnan jälkeen ryhdyin bloggaamiseen. Päällimmäisenä syynä on se, että on paljon tekstejä ja ajatuksia, jotka tekisi mieleni kirjoittaa jonnekin, mutta sopivaa väylää ei ole, ei seurakunnassa, ei henkilökohtaisessa kirjeenvaihdossa eikä niissä lehdissä, joihin säännöllisesti kirjoitan.
Elämä on pyrkimystä löytää yhteys toiseen ihmiseen, edes johonkuhun, yritystä löytää joku jonka kanssa ajatuksensa voisi jakaa.
Elämä on pyrkimystä löytää yhteys toiseen ihmiseen, edes johonkuhun, yritystä löytää joku jonka kanssa ajatuksensa voisi jakaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)