Lähdin Poriin Suomi-areenaksi kutsuttuun tapahtumaan. (Järjestäjät kirjoittavat sanan väärin, mutta minä pidän pääni enkä anna Amerikalle periksi).
Parkkipaikkaa ei löytynyt sitten missään, ja niin jouduin pysäköimään jazz-kansan sekaan Kirjurinluodolle. Suomalainen eliitti oli vallannut kadunvarret.
Kaupungille päästyäni havaitsin ensimmäiseksi Kokoomuksen tapahtumapaikan, mutta en mennyt sisään, sillä kartan aina puoluetelttoja leimautumisen pelossa.
Keskellä puistoa puhuttiin ilmastonmuutoksesta. Lavalla oli kaksi julkkista. Toisen olin tunnistavinani. Hän oli se, joka ei päässyt eduskuntaan. Toinen julkkis oli kuulemma kansanedustaja. En tunnistanut. Valitettavasti äänentoisto oli erinomainen. Se paljasti, ettei kummallakaan ollut mitään sanottavaa. Sitten eksyin ruotsinkieliseen tapahtumaan. En ihan jaksanut, vaikka monesti ruotsinkieliset puhuvat viisaita.
Lähdin kävelemään siinä toivossa, että julkkiksia tulisi edes kadulla vastaan. Ei tullut yhden yhtäkään. Museon kahvilassa oli asiakaspalvelu kohdallaan. Terassilla luin
George Orwellin romaania. Vieressä neljä ihmistä keskusteli hallitusneuvotteluista. Ehkä he olivat julkkiksia.
Menin Kaupungintalon sisäpihalle kuulemaan, mitä sanottavaa asiantuntijoilla oli nuorten syrjäytymisestä. Tilaisuutta veti
Ensitreffit alttarilta -sarjasta tuttu, Arsenalia kannattava ja juustoja syövä pappi (jota sinänsä pidän fiksuna kaverina... vaikken minä niitä treffejä käsitä). Raadissa istui arkkipiispa ja tutkijoita, joilla oli myös omaa kokemusta syrjäytymisestä. Ihan hyviä valintoja, ei siinä mitään, mutta viidentoista minuutin jälkeen lähdin kuitenkin litomaan, kun mitään uutta ei ilmennyt. Laskin, että Orwellin lukeminen viisastaisi enemmän.
Kirjurinluodolla pelkäsin hieman parkkisakkoa, mutta sitä ei tullut.
Tabletin avatessani huomasin, että jotkut kaverit olivat irvailleet Facebookissa Porin matkaani, minähän olen monesti sanonut, ettei viisaan ihmisen kannata mennä Poriin. Mitä ihmettä minä siellä sitten tein? – Bongailin julkkiksia.