torstai 30. huhtikuuta 2015

Erään poliisivitsin ruumiinavaus

Vappu on vitsien ja vappulehtien aikaan. Minäkin otan asiakseni erään vitsin historian.

Jos 1980-luvulla muuan nuori poliisi kertoi, että hän ei mitenkään jaksanut huvittua, kun häneltä saman päivän aikana viidettä kertaa kysyttiin, oliko hän niistä kahdesta se kirjoitustaitoinen vain lukutaitoinen.

Vitsin historia yltää vielä kauemmaksi. Pentti Saarikosken kokeilevassa ja jokseenkin epäonnistuneessa romaanissa Ovat muistojemme lehdet kuolleet lukee näin: "Tiedätkö muuten mitä varten poliisiautoissa on kaksi poliisia? Etkö ole kuullut? Se on vanha juttu. Kun toinen on luku- ja toinen kirjoitustaitoinen."

Saarikosken kirja ilmestyi vuonna 1964, ja siinäkin vitsiä sanotaan vanhaksi. Mahtaisiko lohkaisu olla jopa toista maailmansotaa edeltävältä ajalta tai ainakin 1950-luvulta?

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Eivät ne Prahassakaan ole akrobaatteja

Olin katsomassa keskieurooppalaista jalkapalloa. Vastakkain olivat Sparta Praha ja tšekkien toiseksi suurimman kaupungin joukkue FC Zbrojovka Brno. Kotijoukkue Sparta voitto 4 - 0.

Spartan tähti oli Tšekin liigan paras maalintekijä David Lafata, joka teki kolme maalia. Keskikentältä jäi mieleen taidokkaita avaussyöttöjä jaellut Marek Matějovský Zimbabwelainen laitapakki Costa Nhamoinesu oli tosi hyvä. 

Eivät pelaajat kuitenkaan akrobaatteja olleet. Parhaat ovat lähteneet ison rahan perään. Jos sokkotestissä olisi näytetty tätä peliä ja jotain Veikkausliigan ottelua, en olisi välttämättä osannut sanoa, kumpi on kumpi.

Suomalainen sarjajalkapallo kärsii siitä, että televisiosta näkee niin usein Messiä ja Neymaria. Totta kai nämä ovat parempia kuin Heikki Aho tai Mika Lahtinen, mutta niin on myös Rolling Stones kovempi kuin Pobeda, ja U2 peittoaa Samuli Putron.

Spartan stadionilla vaikutti siltä, että ero on katsomossa suurempi kuin kentällä. Spartan kannattajat lauloivat koko ajan, ja kun voitto tuli, he tuulettelivat faniensa edessä niin pitkään, että minä jo kyllästyin ja lähdin kävelemään metroaseman suuntaan.

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Iltatyttö meni

Iltalehti lakkaa julkaisemasta iltatyttöjen kuvia, tasa-arvosyistä. Palstalle tuli historiaa kolmenkymmenen vuoden verran. Rahallisesti kyse oli vähäisistä virroista, ainakin tyttöjen suuntaan, koska heidän saamansa korvaus oli pieni.

Minulta ovat nämä iltatytöt jääneet melkein kaikki näkemättä, koska periaatteellisista syistä en osta iltapäivälehtiä. En tiedä, onko heissä ollut paljonkin tuttuja.

Joka tapauksessa yhden iltatytön olen tuntenut.

Opettajainhuoneessa hänen entinen opettajansa muisteli: "Ei se osannut yhtään matematiikkaa. Ei se pärjännyt juuri missään muussakaan. Minä yritin lohdutella, että onhan se nätti tyttö. Kyllä se löytää paikkansa tässä maailmassa."

En tiedä tarkemmin, miten sille tytölle on käynyt. Ehkä hän työntelee kaksosten rattaita juuri nyt. Ehkä hän on päättänyt ostaa kotiin täytekakun, kun pomo lupasi palkankorotuksen. 

torstai 23. huhtikuuta 2015

Ollaan ovella ja tukitaan tie

Rippikoululaisten kanssa olen tottunut siihen, että kun ollaan tutustumassa omaan kirkkoon ja sen vähän ahtaampiin tiloihin, joutuu useita kertoja sanomaan: "Tulkaa peremmälle sieltä ovelta, jotta kaikki mahtuvat sisään! Älkää tukkiko ovea! Muuten joku jää ulkopuolelle."

Kuluneena talvena olen ollut aika monen vieraan seurakunnan kirkonmenoissa. Olen oppinut, että vanhemmat ihmiset ovat samanlaisia. Yleensä istutaan rivin päähän ja suljetaan penkki niin, että myöhäinen tulija ei tiedä, mistä ottaisi paikkansa. - Voisi tietysti pyytää tekemään tietä, mutta sunnuntaiaamuna se on jotenkin vaikeaa.

Olen miettinyt, onko tämä yksi kuva suomalaisesta uskosta. Ei mennä sisälle saakka. Jäädään ovelle eikä sallita muidenkaan mennä.

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Miten pusero riisutaan

Sukupuolten välillä on eroja. En ryhdy selittämään, mistä ne johtuvat. Totean vain.

Ensimmäisenä on se, miten pusero riisutaan päältä. Miehet ottavat niskasta kiinni, naiset helmoista tai sitten jotenkin hihoista aloittaen. Sikäli kuin olen havainnut oikein, ero on jo pikkupojilla ja -tytöillä.

Toisen eron olen havainnut haastatellessani yli 15-vuotiaita nuoria sarjaan Viikon persoona. 

Huomattavan usein tyttöjen vastaus alkaa: "Apua!"

Poikien vastaava aloitus kuuluu: "Varmaan..."

Vaikuttaa siltä, että epävarmassa tilanteessa tytöt hakevat ulkopuolista tukea ja pojat menevät hapuillen eteenpäin.

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Kyselijää veti hiljaiseksi

Tapaus 1

Radiossa haastateltiin tamperelaismiestä, joka oli käynyt kaikissa maailman maissa. Hän kertoi, että alkuaan hän ei ollut tällaista suunnitellut, mutta kun luku tuntui itsestään täyttyvän, hän päätti vetää urakkansa loppuun. Viimeisenä oli Valko-Venäjä tai jokin sellainen, ei kovinkaan eksoottiselta tuntunut paikka.

Haastattelija kysyi, millaisiin vaaratilanteisiin mies oli matkoillaan joutunut. 
Vastaus oli nopea: "En minkäänlaisiin."

Pettymyksen näki, vaikka radio-ohjelmassa oltiinkin. Haastattelija oli miettinyt jatkokysymyksiä, ja nyt oli vaihdettava suunnitelmaa.


Tapaus 2

Olin onnittelujonossa matkalla hääparin luo, jonka olin juuri puoli tuntia sitten vihkinyt avioliittoon. Edelläni jonossa oli joku sulhasen kaveri, poikamies. Tultuaan sulhasen luo hän mutisi onnittelut ja kysyi sitten: "No, mitenkäs se on... tuntuuko nyt jotenkin erilaiselta..."

"Kyllä tuntuu!" vastasi sulhanen.

Suunniteltu jatkorepliikki jäi käyttämättä.

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Sopivia ja sopimattomia rukouksia

Joku kysyi minulta Ask.fm-palvelussa näin: "Onko oikein rukoilla Jumalalta jotain asiaa, esinettä tai sen sellaista? Itse joskus kauan sitte rukoilin että pääsisin parisuhteeseen. Ja Jumala tai hyvä tuuri toteutti toiveeni."  Tuntuu siltä, että yllättävän monet pohtivat tällaisia arkisia uskon kysymyksiä. Niinpä ajattelin julkaista vastaukseni myös täällä.

Rukoilla sopii, mutta rukouksissa pitää silti olla jokin tolkku.

Lapsen ja hyvien vanhempien välinen suhde on monesti hyvä jumalasuhteen kuva. Tässä on muutamia esimerkkejä siitä, miten kelpo vanhemmat suhtautuvat lastensa pyyntöihin.
"Anna aamupalaa!" – Vanhemmat antavat aamupalaa, mutta antaisivat, vaikka lapsi ei pyytäisikään.
"Laita sukat jalkaan!" – Vanhemmat eivät laita, jos lapsi osaa itsekin.
"Osta minulle isommat kengät, kun vanhat eivät enää mahdu!" – Vanhemmat ostavat. Tarpeellistahan se on.
"Anna minulle lennätettävä helikopteri." – Ehkä joululahjaksi saat, mutta joudut odottamaan. Tiukassa tilanteessa saat tyytyä johonkin vaatimattomampaan.
"Anna minulle isompi jäätelöannos kuin siskolle tai veljelle." – Ei tipu. Ruinaten ei pidä hankkia itselleen epäoikeudenmukaisia etuja muiden kustannuksella.
"Anna täysimääräinen viikkoraha (vaikka lupaukseni vastaisesti en jaksanut laittaa tiskejä koneeseen)." – Ei tule. Voit syyttää vain omaa laiskuuttasi.
"Auta! Nosta ylös heikoista jäistä!" – Kyllä vain ja heti, eikä juuri nyt ole oikea miettiä sitä, miksi kaikkien varoitusten vastaisesti menit heikoille jäille.

Tämä ajattelutapa ei ole aukottoman oikea, mutta aika moneen tapaukseen tämä sopii.

Ja Hyvä Tuuri on kenties vain yksi Jumalan lukemattomista nimistä.

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Kitutunti

Olin kolmentoista, ja meillä oli äidinkielen tunti. Istuimme pulpeteissa odottamassa, että opettaja olisi kirjoittanut taululle otsikot. 

Hän ei kuitenkaan toiminut niin kuin odotimme, vaan selitti, että kirjoittakaa mieleen tulevia ajatuksia siitä tilanteesta, missä nyt olimme. 

Kysyimme, mistä ihmeen tilanteesta, ja opettaja vain selitti että siitä missä olimme juuri nyt. Istuisimme luokassa ja kuuntelisimme, mitä ympärillä tapahtui. 

Me väitimme, ettei se tilanne ollut mikään tilanne ja ettei siinä mitään tapahtunut. Opettaja oli eri mieltä.

Kitutunti kului. Moni pyöriskeli pulpetissa, nakersi lyijykynän perää, huokaili. Minä sentään sain pari lausetta paperille, mutta paljon se ei ollut.

Seuraavalla välitunnilla opettaja sai yksimielisen tuomion. Ideaa pidettiin pähkähulluna, ja taidettiin siinä sanoa opettajasta rumemminkin. Moni oli jättänyt tyhjän paperin ja pelkäsi, että todistuksen numero putoaisi.

torstai 2. huhtikuuta 2015

Lieviä vinkkejä pääsiäisen viettoon

Minua on ties kuinka kauan puhutellut Ludwig Wittgensteinin ajatus: "Rehellinen uskonnollinen ajattelija on kuin nuorallatanssija. Hänen jalkojensa alla oleva pohja on kapein mahdollinen, mutta sillä voi kulkea." Nuorani on ollut aasilla ratsastaneen miehen matka teloituskukkulan kautta pääsiäisaamuun tai pikemminkin Emmauksen tielle. Tästä kaikesta yhä innoittuneena muutama vinkki siitä, miten tälle matkalle voisi lievästi osallistua.

Palauta mieleen oikeat kalenterin sanat. Kiirastorstai on viimeisen aterian ja ehtoollisen päivä. Pitkäperjantai on ristiinnaulitsemisen päivä (englanninkielisessä maailmassa Good Friday). Lankalauantai on tyhjän tyhjä välipäivä, ja pääsiäissunnuntai on Jeesuksen kuolleista heräämisen eli ylösnousemuksen päivä. Maanantai on pääsiäisen tuplaamista niin kuin pelikoneessa voi tuplata voittonsa. Pitkäperjantai ei siis ole vielä pääsiäistä vaan on sen vastakohta.

Kiirastorstai-iltana voisi poiketa kirkossa ehtoollisella. Olen aika varma, että kirkkoreissusi jälkeen on vähän parempi olo. Tuskin sillä matkalla kuitenkaan tulet uskoon, joten ei tarvitse pelätä liian suuria muutoksia.

Pitkäperjantai on hyvä kirkkopäivä. Vanha perinne on, että silloin ollaan kotosalla, vähän synkistellään eikä vietetä remuisia juhlia.  Yksi kotona vietetty päivä ei varmaan pahaa tee. Tämmöinen tauko tuo kummasti rytmiä elämään. Juhla tuntuu sitten juhlalta, kun ei närpitä kaiken aikaa pöydästä.

Lankalauantaista ei ole sanottavissa mitään erityistä. Ei muuta kuin tavarataloon hakemaan herkkuja pääsiäispöytään. Illalla monessa kirkossa (ja Pirkkalan nuoret Pappilan pääsiäisessä) tapahtuu kiinnostavia asioita. Kun menee illalla sinne, voi aamulla nukkua pitkään.

Pääsiäissunnuntaina estottomasti tykätään elämästä ja syödään hyvin. Sitten viikolla ehtii harrastaa ruokaympyrän suosituksia.  Ja lammashan oli Jeesuksen pääsiäisruokaa (jos et muuten muista).

Pikkuisen Raamattua. Törkkää sormesi Matteuksen lukuun 26 ja lueskele eteenpäin. Sieltähän se kaikki löytyy: petokset, väkivalta, koulukiusaaminen, huono hallinto, ihmismassojen idiotismi, sivullisten pelkkä seurailu kun paha pitää valtaa, fyysinen tuska, yllättävä käänne ja elämän mystiikka.

Muuta hyvää. Tapahtumalistoja kannattaa vilkuilla. On tarjolla ristikulkueita ja kuvaelmia, hienoa klassista musiikkia ja passioita. Vielä ehtii käydä kirjastossa lainaamassa pari hyvää kirjaa.

Takuu. Tämän jälkeen sinusta ei tullut uskovaista, mutta olet koskettanut jotain, millä on oikeasti merkitystä. Arki tuntuu paremmalta. - Ota listasta edes jotain ja pääset vähän makuun.