Joku kysyi minulta Ask.fm-palvelussa näin: "Onko oikein
rukoilla Jumalalta jotain asiaa, esinettä tai sen sellaista? Itse joskus kauan
sitte rukoilin että pääsisin parisuhteeseen. Ja Jumala tai hyvä tuuri toteutti
toiveeni." – Tuntuu siltä, että yllättävän monet pohtivat tällaisia
arkisia uskon kysymyksiä. Niinpä ajattelin julkaista vastaukseni myös täällä.
Rukoilla sopii, mutta rukouksissa pitää silti olla jokin
tolkku.
Lapsen ja hyvien vanhempien välinen suhde on monesti hyvä
jumalasuhteen kuva. Tässä on muutamia esimerkkejä siitä, miten kelpo vanhemmat
suhtautuvat lastensa pyyntöihin.
"Anna aamupalaa!" – Vanhemmat antavat aamupalaa,
mutta antaisivat, vaikka lapsi ei pyytäisikään.
"Laita sukat jalkaan!" – Vanhemmat eivät laita, jos
lapsi osaa itsekin.
"Osta minulle isommat kengät, kun vanhat eivät enää
mahdu!" – Vanhemmat ostavat. Tarpeellistahan se on.
"Anna minulle lennätettävä helikopteri." – Ehkä
joululahjaksi saat, mutta joudut odottamaan. Tiukassa tilanteessa saat tyytyä
johonkin vaatimattomampaan.
"Anna minulle isompi jäätelöannos kuin siskolle tai
veljelle." – Ei tipu. Ruinaten ei pidä hankkia itselleen
epäoikeudenmukaisia etuja muiden kustannuksella.
"Anna täysimääräinen viikkoraha (vaikka lupaukseni
vastaisesti en jaksanut laittaa tiskejä koneeseen)." – Ei tule. Voit
syyttää vain omaa laiskuuttasi.
"Auta! Nosta ylös heikoista jäistä!" – Kyllä vain
ja heti, eikä juuri nyt ole oikea miettiä sitä, miksi kaikkien varoitusten
vastaisesti menit heikoille jäille.
Tämä ajattelutapa ei ole aukottoman oikea, mutta aika moneen
tapaukseen tämä sopii.
Ja Hyvä Tuuri on kenties vain yksi Jumalan lukemattomista
nimistä.