Ammattini perusvaatimuksia on kyky aloittaa keskustelu toisen ihmisen kanssa. Joskus se on helppoa, koska hoidettavana on jokin yhteinen tilanne, kuten häät, ristiäiset tai hautajaiset. Esityslista on valmiina.
Kadulla satunnaisesti tavatun tutun kanssa voi jatkaa edellisestä tapaamisesta tai mennä yhteisiin muistoihin.
Ulkomaalaisen kanssa maiden vertailu tulee ensimmäisenä mieleen. Jos itse ei ole matkustellut toisen kotimaassa, ilmasto on takuuvarma puheenaihe. Kuinka paljon sataa? Millaisia ovat talvet? Jokaisessa maassahan on jonkinlainen säätila.
Jalkapalloa pelataan ympäri maailmaa. Toinen osaa sanoa ainakin sen verran, ettei ole siitä kiinnostunut. Parhaimmillaan päästään äkkiä tunnetasolle. Muuan tuttu kertoi keskustelleensa vietnamilaisessa taksissa Jari Litmasesta. Unohtumattomia hetkiäni ovat olleet madridilainen taksikyyti ja tikkurilalaisella huoltamolla kohtaamani brasilialainen.
Joskus tärppää myös kirjallisuus. Jos jokin kirja on suomennettu, se on todennäköisesti iso nimi myös kotimaassaan.
Eräältä albanialaiselta kysyin ensimmäiseksi, tunsiko hän Ismail Kadarén, ja hän sanoi tietysti tuntevansa. Sain heti todistetuksi, että olin positiivisesti kiinnostunut hänen kotimaastaan. Olen lukenut Kivisen kaupungin kronikan ja Kolme surulaulua Kosovolle. Sain tietää, että Kuolleen armeijan kenraali olisi Kadarén pääteos. Se on minulta vielä lukematta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti