Olen pitänyt elämäni aikana satoja iltahartauksia, enimmäkseen nuorille. Tämä seuraava on parhaimpiani, mutta harva sen muistaa. Jutut menevät ohi.
Olen ottanut havaintomateriaaliksi shakkinappulat.
Ensimmäisenä ole esitellyt niistä vähäarvoisimman eli sotilaan, jota kutsutaan myös moukaksi. Sitten on ratsu. Vain sen sallitaan loikkia muiden yli. Sanotaan, että se vastaa voimiltaan kolmea sotilasta. Lähetti on suunnilleen tasavahva sen kanssa. Niitäkin voimakkaampi on torni, joka vastaa peräti viittä sotilasta.
Tämän jälkeen olen poiminut esiin kuningattaren, joka on kahdeksan tai yhdeksän sotilaan arvoinen. Se on niin arvokas, että mestaripelaaja pitää siitä huolen niin kuin henkirievustaan.
Viimeisenä olen pidellyt kädessäni kuningasta. Olen sanonut, että sen arvo on miljoona triljoonaa sotilasta, se on niin paljon kuin on tähtiä taivaalla. Shakkipelin kuningas on kuin Jumala. Kaikki ratkeaa sen mukana; kun se on hävitty, peli on lopullisesti hävitty, ja kun se on jäljellä, niin vielä on toivo. Shakkipelissä on kyse yksinomaan siitä, säilyttääkö kuninkaansa vai menettääkö.
Lopuksi olen asettanut vierekkäin suurimman ja pienimmän, kuninkaan ja sotilaan niin kuin Jumalan ja ihmisen. Nyt luulisi, että kuningas olisi kaikki ja sotilas ei olisi mitään, mutta eipä se niinkään ole. Kun on hävinnyt yhden sotilaan, niin silloin on se kuningaskin menotiellä, sillä usein kuninkaan tappioon riittää, että alkuaan on menettänyt yhden sotilaan.
Kun yhtä pientä ihmistä aletaan halveksia, silloin on Jumalakin hukassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti