Tunnustan, että monet ruokaan liittyvät nykyaikaiset näkökulmat ovat minulle hieman vaikeita. Epäilen olevani omien ajatusteni mukana väärässä, mutta ne vain ovat minuun niin syvälle taottu. Kun varhaislapsuudessa oppii jonkin asian vääräksi, se käsitys ei helposti irtoa.
Ei silloin ymmärretty kasvissyöntiä. Ruokien erottelu oli vain nirppanokkaisuutta. Isovanhempien aikana nälkä oli tuttu asia, eikä ruokaa ollut omienkaan vanhempieni lapsuudessa liikaa. Siksi piti syödä, mitä oli - olipa se sitten mitä tahansa: perunaa kaalia, makkaraa, silakkalaatikkoa tai riisivelliä. Ronklata ei saanut.
Lemmikeille ei ostettu kaupan herkkuja, ja silloisen kierrätystalouden varsinainen mestari oli sika. Sille syötettiin se, mikä ei muille kelvannut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti