En muista, missä tunnelmissa kirjoitin tämän. Ainakin siitä on kauan aikaa.
Kun elämän pystysuora on poissa
kun taivaan joukot eivät enää
ilmesty täällä
niin mitä meillä silloin on,
mitä muuta kuin loputon tasanko
autiomaa kamelien mennä sinne tänne
vailla tähtikarttaa
vailla pohjantähteä josta ottaa suunta.
kun taivaan joukot eivät enää
ilmesty täällä
niin mitä meillä silloin on,
mitä muuta kuin loputon tasanko
autiomaa kamelien mennä sinne tänne
vailla tähtikarttaa
vailla pohjantähteä josta ottaa suunta.
Ilman elämän pystysuoraa
vaellamme kuin lattamadot
tarkoitus hukassa
surkastuneena kuin ihminen
josta on amputoitu kolmannes pois,
ja enemmänkin sillä:
kolmannen kautta
olisimme voineet kulkea neljänteen.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti