Kielen rajat ovat kiehtovia. Ne tulevat äkkiä vastaan, kun puhutaan Jumalasta ja jumalakokemuksesta. Myös aivan arkisissa asioissa sanat tuppaavat loppumaan kesken.
Hajuaistimuksille on adjektiiveja tuskin ollenkaan, eikä ole makujenkaan kanssa helppoa. Jossain testissä sanottiin jonkin viinin maistuvan pyöreältä. Ehkäpä niin, mutta minä en lainkaan ymmärtänyt, mitä eroa olisi pyöreällä ja esimerkiksi soikealla viinillä.
Myös Pentti Saarikoski mietti puuttuvia sanoja. Hänen aikanaan matkaliput leimattiin rei'ittämällä ne tarkoitukseen suunnitellulla laitteella. Hän ihmetteli, miten pitäisi kutsua paperiroskaa, joka syntyy rahastajan napsauttaessa reiän lippuun ja joka sitten putoaa lattialle.
Tällä viikolla olen puolestani miettinyt hierottavana olemisen kokemusta. Kun käsi osuu tarkasti varsinaiseen kipupisteeseen ja alkaa möyhiä sitä, syntyy vaikeasti sanoitettava tunne. Se on läheistä sukua kivulle, muttei ole aivan sitä. Ja nautinnolliseltakin se tuntuu.
Mutta miten sen sanot?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti