Jumaluusopilliset oivallukset syntyvät tietysti kirjojen äärellä, mutta myös kadunkulmassa tai yhteisessä pöydässä, johon on istuutunut tutun seuraan.
Niin kuin tämäkin tapaus, kun olin vanhan kaverin vierellä Hämeenkadun kahvilassa. Puhuttiin niitä näitä, kuten uusimmasta sähkörättäristä, joka oli juuri esitelty Pariisin autonäyttelyssä.
Mutta pian hän tahtoi puhua Jumalasta. Sellaisiakin keskusteluja ihmiset haluavat käydä. Hän sanoi, että hänelle Jumala on ikuinen arvoitus.
Sanoin hakevani santsikupin. Ehkä se oli vain tekosyy, jotta saatoin välissä ajatella.
Palattuani pöytään sanoin: "Minulle enemmänkin salaisuus. Sellaisena kiusaa enemmän. Ja pitää valppaana."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti