Kaikista ympäristöön liittyvistä uutisista surullisimmaksi minut tekee tieto siitä, että lähimmän kahdenkymmenen vuoden kuluessa Afrikan korkein vuori Kilimanjaro menettää lumipeitteensä. Suren valkoisten huippujen katoamista samaan tapaan kuin ikävöin kaatunutta pihapuuta tai kissan suuhun päätynyttä pihalintua, jolle olen askaroinut pöntön. Luulen, etten totu ajatukseen ikinä.
Kilimanjaron lumissa ei nimittäin ole kyse vain muuttuneesta maisemasta, vaan myös siitä, että huippujen valkoisuuden kadottua ei voi enää matkustaa Afrikkaan tarkistaakseen, millainen näkymä Ernest Hemingwaylla oli mielessään, kun hän kirjoitti maailmankirjallisuuden parhaimpiin kuuluvan novellin Kilimanjaron lumet.
Sen petiitillä painetussa ensimmäisessä kappaleessa Hemingway kertoi lähelle vuorenhuippua jäätyneestä leopardinraadosta. Hemingway ihmetteli, mitä leopardi oli sieltä hakenut.
Ilmastomuutos tuo yhden mahdollisen vastauksen: se oli etsinyt sitä, mikä oli määrätty katoamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti