Päällimmäisiä Hitler-mielikuvia on hänen kiivas hypnoottinen puheensa fanaattisen yleiön edessä. Tämän lisäksi mieleeni on painunut toisenlainen propagandafilmi. Siinä Hitler ottaa väkijoukon keskellä hellästi lapsen syliinsä niin kuin rakkain isoisä.
Tämän kuvan pohjalta olen muistuttanut itseäni siitä, että herttaisuus ei välttämättä ole tärkeää, kun valitaan suurta johtajaa. Hitler oli kenties vaarallisimmillaan juuri silloin, kun hän lasten avulla pehmensi itsestään syntynyttä vaikutelmaa.
Toisaalta myöskään suuri älykkyys tai ajattelun johdonmukaisuus ei ole välttämättä eduksi. Ne voivat luoda vaarallista itseluottamusta. Pienestä tai ehkä keskikokoisesta ihmisestä tulee omissa kuvitelmissaan jättiläinen, joka osaa ennakoida tulevaisuutta paremmin kuin kukaan muu. Omassa ylivoimaisuudessa neuvot eivät kelpaa eivätkä muiden mielipiteet kiinnosta.
Mitä minä arvostaisin tulevassa presidentissä? – Sydämen sivistystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti