Kahdeksan vanhana näin televisiosta ensimmäisen kerran Tuntemattoman sotilaan, sen Edwin Laineen version. Siihen aikaan sitä ei näytetty joka ikinen itsenäisyyspäivä.
Saman filmin olivat katsoneet myös kaikki luokkatoverit. Elokuvaa seuraavana päivänä väiteltiin välitunnilla siitä, kuka elokuvan henkilöhahmoista oli ollut se tuntematon sotilas. En muista, kuka sai eniten ääniä, mutta ainakin Hietanen sai kannatusta. Todennäköisesti käsitykset jakaantuivat.
Yritin sekaan sillä teorialla, että kukaan henkilöhahmo ei varsinaisesti ollut tuntematon sotilas, ei Hietanen eikä kukaan. Kyse oli sotilaista yleensä, tai tältä sota olisi näyttänyt, jos sitä olisi kuvannut joku tuntemattomaksi jäänyt sotilas... plaa plaa. Toisin sanoen selitin jotain sellaista, jota en itsekään tarkasti ymmärtänyt, vaikka siihen vakaasti uskoin. Vanhemmiltani olin kuullut ja omaksunut.
Minut naurettiin hiljaiseksi, eikä minun teoriaani lainkaan otettu huomioon. Puhuin luokkatovereiden mielestä aivan höpöjä. Hietasen kannattajia ei mikään järkyttänyt.
3 kommenttia:
1954 syntyneenä muistan tv:stä tulleeen ensimmäisen jännittävän ohjelman olleen 60- luvun alussa Sea hunt. Kertoi sukeltajan seikkailuista. Oli k16! Tuntematon oli erittäin vaikuttava, en muista milloin näin. Lukiossa ollessa koulu kustansi oppilaat elokuvateatteriin katsomaan "Täällä pohjantähden alla" Jäi mieleen.
Kun olin peruskoulun 8. luokalla, luettiin Tuntematon sotilas ja tehtiin siitä ryhmätöitä. Koska minä olin oppilaana menestyjäporukkaa, opettaja antoi minulle - en saanut edes ryhmää - erikoistehtävän. Minun piti piirtää kartta siitä, miten sotilaat liikkuivat.
Olin raivoissani, toki äänettömästi, koska olinhan menestyjä. Olin pitänyt romaanista suunnattomasti, mutta minua ei kiinnostanut vähääkään, miten sotilaat olivat liikkuneet. Se oli minusta täysin yhdentekevää romaanin kannalta. Liikkuivat miten liikkuivat, ja lopussa aika moni ei liikkunut enää mitenkään. Olisin halunnut tehtävän romaanin teemoista, henkilöiden suhteista, alistamisen mekanismeista, kielestä, kuvista, mistä tahansa oleellisesta. Mutta kartta!
Olin kapinallisempi kuin olin osannut odottaa itseltäni. Piirsin piirtoheitinkalvolle kartan ja sinne yhden paksun punaisen viivan. Summittaisesti. Tutkimatta romaania, lukematta sotahistorioita. Kävelin luokan eteen ja näytin karttani: Kas näin liikuttiin.
Opettaja oli hetken hiljaa. Varmaan hän silti antoi minulle siitäkin työstä kympin. Pitäähän hyville oppilaille antaa.
Ehkäpä opettajalla oli kuitenkin loppuviimeksi pelisilmää minunkin mielestäni aika epäonnistuneen tehtävänannon jälkeen.
Lähetä kommentti