Kouluajoilta muistan opettajan käyttämän lauseen: "Mehän olemme sopineet että..." Mitään emme olleet todellisuudessa yhdessä sopineet, hän itse oli yksinään ja omassa päässään laatinut säännön.
Päättämistä kutsutaan nykyään linjaamiseksi, ja suosittamisella on niin vähän tekemistä oikean suosittamisen kanssa, että olen suositellut itselleni, että vastaisuudessa kirjoitan sanan aina lainausmerkkeihin. Jos puhutaan vahvasta suosituksesta, turvaudun kenties tekstin lihavoimiseen. Vai toimisivatko isot pökkykirjaimet paremmin?
Lainaan vanhaa blogitekstiäni: "Sota on rauhaa" on tunnetuimpia niistä Orwellin kirjan lauseista, jotka kuvaavat sanojen merkityksen muuttumista vastakohdikseen. Tappojärjestelmien ylläpitoa kutsutaan turvallisuuspolitiikaksi, ja asevoimat on nimetty puolustusvoimiksi. Sairaat ihmiset täyttävät terveyskeskuksia, ja vanhuksista on tullut ikääntyneitä ja jopa senioreita. Synnistä ei uskalleta puhua edes kirkossa, koska synti muistuttaisi liikaa siitä tosiasiasta, että elämä on pahasti vinossa. Sievistely on muodissa, ja ongelmat häivytetään uudissanojen alle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti