Eräässä Nooan arkkia koskevassa nettikeskustelussa kysyttiin, eivätkö eläimet syöneet arkissa toisensa hengiltä. Jotkut olivat vakuuttuneita siitä, että tämä yksinkertainen kysymys "kumoaa koko sadun".
Keskustelijoiden ensimmäinen erehdys on se, ettei ymmärretä millaista kertomusten lajia oikeat sadut ovat.
Ainakaan kirjallisuustieteellisesti luokiteltuna Nooan arkki ei ole satu. Tietenkään se ei ole tosiasiapohjainen historiankuvaus, vaan lähinnä se on historiallismyyttinen kertomus. Niin sanottua tosiasiapohjaa on enintään se verran, että luultavasti sen taustalla on ammoinen suurtulva, josta muidenkin kansojen perinne tietää kertoa.
Edelleen on syytä ymmärtää, että entisaikojen ihmiset ymmärsivät eläinten maailmaa yhtä paljon kuin nykyihmiset tai luultavasti jopa enemmän. He kohtasivat petoja muuallakin kuin eläintarhassa, ja siksi he olivat hyvin perillä siitä, mitä pedot tekevät saadakseen ruokaa.
Vielä voi moittia älypäiden kyvyttömyyttä ymmärtää symbolista kieltä.
Tarinat ja vertauskuvat on ymmärrettävä sillä ymmärryksen tasolla, johon ne on luotu. Salamana paikalle tulleen ihmisen ei pitäisi avata sähköopin keskustelua, ja vain lapset luulevat, että Jeesuksen puhe anteeksiannosta seitsemänkymmentäseitsemän kertaa viittaisi johonkin lukumäärään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti