Kaikki ns. asiantuntijoiden ohjeet eivät ole päteviä, kuten ei tämäkään kirkon ammattilaisen neuvo: "Kun rukoilet, rukoile aina tosissasi. Rukoile niin kuin se olisi elämäsi ensimmäinen ja ainoa rukous. Niin kuin se josta kaikki viime kädessä riippuu."
Sori vaan. En kykene.
Ohje tuo mieleen Lääkärilehden artikkelin, jossa kirjoitettiin pinnistelijän syndroomasta.
Pinnisteleminen on suorittamista eikä hyvän voimien varaan heittäytymistä. Siitä tulee takakireä olo.
Joku huomauttaa, että uskomisenkin alueella on joskus ponnisteltava. Kyllä vain. Lumiaamuna ainakin suntion on ponnisteltava, jotta kirkon parkkipaikalta syntyy polku kirkon ovelle. Ponnistellessaan hän uurastaa, ahertaa tai peräti raataa.
Yksi pieni vokaali muuttaa merkityksen. Pinnistämisen sanakirja määrittelee jännittämiseksi, ponnistamiseksi ja pingottamiseksi. Se olisi torjuttava kaikilla tekemisen tasoilla.
Jos pinnistelemättömyys ei kelpaa Yläkerralle, niin sitten ei voi mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti