Niin kuin joku kommentoijani minua valisti, koko Suomen vallannut ABC-ketju ei ole tyytynyt siihen, että asiakkaat palauttaisivat astiansa tarjottimella keräilyvaunuihin. Nyt ruokailuvälineet myös lajitellaan.
Luulin, että ketjun häveliäisyydellä olisi jotain rajoja ja että maksavia asiakkaita ei laitettaisi tekemään mitä tahansa. Se oli väärä luulo. Myöskään asiakkaiden tottelevaisuudella ei ole mitään rajoja. Tyynesti askarrellaan haarukoiden, veitsien ja ruoan jätösten kanssa ja ollaan valmiita tekemään sitä työtä, josta esimerkiksi joku nuori voisi hankkia itselleen opiskelurajoja.
Itse teemme työttömyyttä ja pidämme sitä yllä.
Kuinkahan pitkälle ollaan valmiita menemään? Luultavasti suomalaiset suostuvat viemään astiansa keittiölle suoraan tiskikoneeseen, ottamaan tiskirätin ja pyyhkimään pöytänsä ja kaiken ohella maksamaan tiskikoneen ja -rätin käyttömaksua.
7 kommenttia:
Mutta kannattaako meidän lopulta pyrkiä minimoimaan yhteiskunnasta "turhat työt"? Turhilla töillä tässä tarkoitan nimenomaan sellaisia asioita, joihin jokainen terve ihminen itse pystyy, kuten esimerkiksi viemään astiat paikoilleen ruokailun jälkeen, sammuttamaan valot perässään jne... ehkä tällaiseen juuri tulisikin pyrkiä ja kannustaa ihmisiä elämän joka osa-alueilla omatoimisiksi? Minimoitaisiin turhat pönötykset kuten asiakaspalvelukulttuuri. Lopulta kyse pitäisi kuitenkin olla elämään välttämättömän materiaalin vaihdannasta, eikä siitä että kun tuot valuuttaa pöytään niin pitäisi vielä saada jotakin "ylimääräistä"... Keskityttäisiin omiin ydinosaamisalueisiin ja tehtäisiin kaikki "vähän" vähemmän töitä, mutta juurikin niiden parissa... käytettäisiin rahaa sen alkuperäiseen tarkoitukseen, eli vaihdettaisiin sillä juttuja, joita ei itse pysty tekemään tai jaksa opetella, sellaisiin mitä joku toinen osaa tehdä oikein hyvin
Mielestäni asiakaspalvelukulttuuri itsessään tekee rahasta vieläkin tavoiteltavamman jutun ja asettaa ihmisiä eriarvoisiin tilanteisiin. "Mää puhun sulle näin kun oon asiakas (maksan) mut jos sää puhut mulle näin kun oot siinä töissä mun palvelijana niin huh"
Samalaisia ajatuksia on varmaankin herättänyt aikanaan siirtyminen maitokaupoista itsepalveluhalleihin. Onhan se palvelu kiva juttu ja romantisoi erinäisiä kulutustapahtumia kuten syöminen, juominen ja pukeutuminen, mutta onhan nykyinen järjestelmä logistisesti ja ajallisestikin kätevämpää.
Tiedän, ABC:n kohdalla kyse ei ole paremman maailman tavoittelusta, vaan kustannusten minimoinnista, mutta siinäkin on kääntöpuolensa, et joutunut maksamaan kahvistasi yhtä paljoa, kuin kilpailevalla huoltoasemalla (onko Suomessa enää sellaisia?), sillä hintaan kuuluu vain kahvi ja kaksi tyylikkäissä muovikääreissä olevaa sokerinpalasta ja niidenkin mahdollinen käyttö tulee tajuta itsepalvelulinjastossa:)
ABc ei hämmästytä halvoilla hinnoillaan. En ole havainnut mitään alennusta siitä, että veisin itse astiani. Lounashintavertailussa ABC on suorastaan umpisurkea: kallista teollisuusruokaa.
Siinä tapauksessa mennään metsään pariinkin kertaan ihan kaikilla asteikoilla niin eettisesti kuin taloustieteellisestikin:)
Ei kannata tehdä asioista liian vaikeita. Lajittelu ei ole vaikeaa. :)
Justiinsa niin. Periksi antaminen on aina helppoa. Siihen ei paljon tahtoa tarvita.
Sukupolvikysymys. Nuorta ABC-Hesburger-käyttäjäkuntaa on koulussa 13 vuotta opastettu viemään tarjotin palautuslinjaston läpi. Jos ei vie, on huonotapainen ja saa jälki-istuntoa. Omatoiminen osaa vieläpä työntää täyden korin palautuslinjaston liukuhihnalle ja nostaa tyhjän tilalle.
Palautus jatkuu opiskelijaruokalassa korkeakouluissa, jonka keskimääräinen suoritusaika taitaa olla 7 vuotta. Palautusharjoittelua tulee siten kaikkiaan 20 vuotta jo yhteiskunnan puolesta.
20 vuoden palautussosialisaation jälkeen tuntuu pahalta jättää astiat pöytään. Aivan kuin tekisi jotain väärin.
Wagner ilmaisee asian näin:
http://www.hs.fi/kuvat/iso_webkuva/1135260893876.gif
Lähetä kommentti