Perusteettomia oletuksia

Ajan kerran viikossa surullisen kuuluisan Jokelan läpi. Poikkean juomassa kahvit hieman nuhruisella, mutta miellyttävällä huoltoasemalla.

Viime viikolla siellä keskusteltiin huoltamon rikki menneestä ikkunasta. "Varmaan sen ovat jotkut nuoret särkeneet", sanoi ääni, josta kuului jonkinlainen asiantuntijuus. Mitään todistetta hän ei päätelmälleen sanonut. Nuoria vastaan todisti hänen maailmassaan se, että ikkuna oli rikki. Ei hänen tarvinnut tutkia, sillä syyllinen oli jo valmiina.

Eilen kuulin, kuinka poliisi oli käynyt kyselemässä huoltamon pihassa esiintynyttä namusetää.

"Oliko se ulkomaalainen?" kysyi kahvilan asiakas.

Ilmeni, että ei ollut ulkomaalainen.

Pian selvisi, että namusetääkään ei ollut, ei kotimaista eikä vierasta. Koko tapaus oli ollut kuvitelmaa.

Facebookin kummalliset sanat

Sanat heijastavat todellisuutta, mutta ne myös luovat sitä. Sen takia ei ole aivan samantekevää, millaisia sanoja Facebookissa käytetään.

Kummallisia surkeita asioita siellä "tykätään". Tuon sanan rinnalla pitäisi olla myös ilmaukset "komppaan tätä" tai "noteerasin tämän".

Enkä millään totu siihen, että kolmentoista vanhat voisivat elää parisuhteessa; ja vielä vähemmän siihen uskon. Vaikutelma on koominen. Pitäisi olla sanat "tapailee", "treffailee", "seurustelee" tai "styylailee".

Tai tämäkin voisi toimia: "Katselee vähän pitempään."

Mitä muuta tapahtui 11. syyskuuta?

Pohjois-Amerikan vallasta todistaa se, että WTC:n iskut ovat tyhjentäneet kollektiivisen muistin siitä, mitä muuta on tapahtunut 11. syyskuuta.

Tuona samana maagiseksi hoettuna päivänä vuonna 1973 Augusto Pinochetin johtamat sotilaat kaappasivat Chilessä vallan. Juntta tuli valtaan vähintäänkin CIA:n tukemana. Uuden vallan poliittiset vastustajat koottiin Santiagon jalkapallostadionille. Surmattuja tai kadonneita oli yli 3000, ja yli 40 000 ihmistä pidettiin poliittisina vankeina ja kidutettiin. Pakolaisia riitti Suomeen ja tänne Pirkkalaan saakka.

Myöhemmin Suomen televisiossa esitetyssä dokumentissa sotilasjuntan palveluksessa ollut sotilas muisteli naureskellen sen ajan työtään: "Veimme sitä sakkia helikopterilla merelle ja heitimme alas. Toivottavasti hait söivät ne."

Paremmin muistettuna vuonna 2001 joku kirjoitti asfalttiin jossain päin New Yorkia: "Silmä silmästä jättää koko maailman sokeaksi."

Kiusallinen, vaivaantunut olo

Kirkossamme vietettiin Jalkalampun alla -iltaa, jossa mietitään elämän peruskysymyksiä. Illan otsikon mukaisesti puhuttiin Jumalasta.

Sivuttiin aihetta, josta en muista juuri käydyn julkista keskustelua. Se alkoi siitä, kun joku nosti esiin varjeluksen kokemukset. Useimmilla ihmisillä niitä tuntuu olevan: merkillisellä tavalla välttyi joltain suurelta pahalta, ja kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti kävi lopulta hyvin.

On minullakin sellaisia kokemuksia. Mikään voima ei kuitenkaan saa minua niistä julkisesti puhumaan, koska tunnen, että ne eivät kuulu muille. Olen varma siitä, että ne eivät vakuuta ketään muuta, vaikka minua itseäni ne puhuttelevat.

Kestän hyvin kuunnella ihmetarinoita, jos joku puhuu niistä hiljaisella äänellä keittiön pöydässä, mutta tilanne muuttuu, kun joku nousee julkisesti kymmenien ihmisten edessä lavalle ja alkaa kertoa hämmästyttävästä pelastumisestaan tai siitä, että on rukouksen avulla parantunut jostain sairaudesta.

En voi sille mitään, että minulle tulee näiden kertomusten äärellä kiusallinen, vaivaantunut olo. Tunnen joutuvani liian lähelle ihmisten intiimiä maailmaa ja haluaisin vain sulkea korvani ja kääntää katseeni muualle. En myöskään välitä kuulla junassa vieruspaikkalaisen kertovan puhelimessa perhesalaisuuksiaan. En halua tietää hänen yöllisistä retkistään, hänen uskottomuuksistaan, sairauksistaan tai hänen lastensa salaisuuksista. En liioin välitä kuulla, millä tavoin hänen rukouksensa ovat toteutuneet.

Raamatun tutkijat puhuvat Markuksen evankeliumissa vahvasti esillä olevasta Messias-salaisuudesta. Se näkyy lukuisissa tämän kaltaisissa Markuksen evankeliumin kohdissa: ”Tauti lähti miehestä heti, ja hän tuli puhtaaksi. Jeesus lähetti hänet pois ja varoitti häntä ankarasti: "Katso, ettet puhu tästä kenellekään mitään. "”

Tietokilpailukysymys

Kysymys: Eräästä historian henkilöstä on kirjoitettu näin: "Yhteinen kukkaro oli hänen hallussaan, ja hän piti siihen pantuja rahoja ominaan." Kenestä?

Vastaus: Juudas Iskariotista.

Aivojen tuotoksia pissataan julkisuuteen

Kolmetoistavuotiaan pirkkalalaisen tytön katoaminen on nostettu jostain syystä valtakunnan uutiseksi.

Uutista seurannut nettisivujen kirjoittelu saa kysymään, mikä pakko ihmisten on pissata aivojensa tuotoksia julkisuuteen.

Tällä kertaa asialla ovat ennen muuta itseään hyvinä kasvattajina pitävät ihmiset, jotka tietävät miten keskenkasvuisten nuoren kanssa tulee toimia.

Juuri nyt tämän tytön vanhemmat tuskin tarvitsevat opastuksia näiltä elämäntaidon mestareilta.

Kohtuullinen nöyryys ei tekisi pahaa tälläkään elämänalueella.

Olen muistellut usein muuatta neljän lapsen äitiä, joka sanoi: "Jos lapsilukumme olisi jäänyt kolmeen, pitäisin itseäni edelleenkin hyvänä kasvattajana. Sitten tuli se neljäs, jonka kanssa oli pakko myöntää, että erinomaiset periaatteeni eivät kaikissa tapauksissa toimineetkaan."

Nollatoleranssi nollatoleranssin hokemiselle

Nollatoleranssin käsite nousi yleiseen tietoisuuteen 1990-luvun puolivälissä, kun New Yorkia alettiin laittaa järjestykseen. Ilmeisesti tuloksetkin olivat hyviä.

Sen jälkeen nollatoleranssille on käynyt niin kuin kaikille ajatuksille, jotka muuttuvat hokemiksi. Niistä tulee ulkoa toistettavia hyväksytyn mielipiteen mantroja, joiden lausumiseen ei enää tarvita ajattelua.

Nollatoleranssia on julistettu ainakin graffitien piirtämiselle, jalkapallojunnujen kiroilemiselle, seksuaaliselle häirinnälle, alaikäisten ravintolakäynneille, ylinopeuksille, roskaamiselle, katujuopottelulle, Kansallisbaletin huumeongelmalle, työpaikkojen epäasialliselle kohtelulle, erheellisille palohälytyksille, koulukiusaamiselle, nälänhädälle, rattijuopumuksille, pitkäaikaisasunnottomuudelle, rippikouluopetuksen ylilyönneille, harmaalle taloudelle, seksin ostamiselle, lääkeväärennöksille, synteettisten kylmäaineiden vuodoille, lasten ympärileikkauksille ja jääkiekossa koukkimiselle. Viimeksi ministeri Jouni Backman on vaatinut nollatoleranssia vihapuheelle. Aiemmin hän on sanonut samaa nuorisotyöttömyydestä.

Yllä olevassa luettelossa ei ole yhtäkään asiaa, jota en mitenkään kannattaisi. Siitä huolimatta herää epäilys, että ihan vaihtelun vuoksi voisi välillä puhua toleranssien lisäämisestä.