On oikein tukea terveitä uskontoja sairaiden sijasta

Niin sanotussa suvivirsikeskustelussa on melkein kaikki oleellinen sanottu. Kuitenkin kaksi periaatteellisesti tärkeää näkökulmaa on jäänyt sivuun tai kokonaan unohdettu.

1. Jakaantuuko elämä toisistaan riippumattomiin vyöhykkeisiin?

Politiikasta, uskonnosta, kansallisuusaatteesta, taloudesta ja urheilusta voi rakentaa kymmenen erilaista sanaparia. Jotkut keskustelijat ovat suorastaan moraalisella kiihkolla vaatineet, että ne pitäisi ehdottomasti erottaa toisistaan. Nopea retki esimerkiksi urheilun historiaan ja käytäntöihin osoittaa, että vyöhykeajattelu ei ole toteutunut reaalimaailmassa.

Urheilu ja politiikka: Idea urheilun ja politiikan erottamisesta kuoli viimeistään Berliinin olympialaisissa vuonna 1936. Tämän talven ja kevään tapahtumat todistavat, että kuolleena se myös pysyy.

Urheilu ja kansallisuusaate: Mauno Koivisto ehdotti kansallislaulujen poistoa urheilukisojen seremonioista. Ajatus ensin tyrmättiin ja sitten vaiettiin.

Urheilu ja uskonto: Ristinmerkkejä tehdään ennen kisaa ja sen jälkeen. Vuonna 2002 Brasilian voitonjuhlat jalkapallon maailmanmestaruuden varmistuttua olivat sellaista Jeesus-juhlaa, että herkimmät ateistit sulkivat televisionsa.

Urheilu ja talous: osa urheilu-uutisista julkaistaan taloussivuilla.

Samanlaisia liittoumia voidaan rakentaa neljästä muustakin sanasta. Reaalielämässä ilmiöt eivät eristy toisistaan, vaan pikemminkin kietoutuvat toisiinsa. Uskonto ei ole sillä tavoin poikkeuksellinen elämänilmiö, että se voitaisiin eristää täysin omaksi vyöhykkeekseen. Se kuuluu elämään niin kuin mikä muu asia tahansa.  Se itse pyrkii levittäytymään, ja sen alueelle tunkeudutaan hyötymistarkoituksessa. Se mikä ihmiselle on tärkeää, ei pysy piilossa tai yksityisyyden suojissa, vaan toteutuu myös julkisuudessa. Tällainen maailma vain on, vaikka joku haluaisi kuvitella siitä jotain muuta. Jopa Neuvostoliitossa uskonnolla oli jonkinlainen julkinen rooli.

2. Miksi yhteiskunta ei suosisi tiettyjä uskontoja?

Vain harvat ihmiset ovat sitä mieltä, että amissit, helluntailaiset, hindulaiset, islamilaiset, Jehovan todistajat, juutalaiset, luterilainen kirkko, metodistit, mormonit, muinaisuskoiset, ortodoksinen kirkko, satanistit ja wiccalaiset kuuluvat kaikki samaan koriin ja että yhteiskunnan näkökulmasta niillä ei ole muuta järjestystä kuin aakkosjärjestys. Todellisuudessa ateistienkaan kannalta ei ole aivan samantekevää, millaisia ovat väestössä niiden keskinäiset prosenttiosuudet.

Epäilen, että suuren enemmistön mielestä on olemassa sekä sairasta että tervettä uskonnollisuutta. Siinäkin tapauksessa, että näkee uskonnon jonkinlaiseksi taudiksi, joutuu ilmeisesti tunnustamaan, että muutamia niistä voi verrata nuhakuumeeseen ja toisia taas koleraan.

Jos uskonnoilla on eroja, lienee sallittua, että yhteiskunta suosittelee ja kohtuullisesti tukee sellaisia uskontoja, joiden se laskee olevan yhteiskunnan kehityksen kannalta parempia kuin jotkin toiset. Toisin kuin joku luulee, valtio ei voi olla katsomuksellisesti täysin puolueeton. Suomi antaa selvän tukensa esimerkiksi antirasismille, ja sen kuuluukin antaa.

Minua ei haittaisi, että tietyissä rajoissa tuettaisiin verovaroilla maltillista islamia, jos siitä olisi se hyöty, että se rajoittaisi islamilaista radikalismia.

Muutama jälkiajatus Suvivirrestä

Tästä aiheesta on varmaan kaikki jo sanottu. Tyydyn siksi lyhyeen kommenttiin. Painavimmaksi argumentiksi näen sen, että Suvivirren voi tietysti poistaa koulujen kevätjuhlista, mutta jos samaa tietä edetään, poistettavaa on paljon. Siinä menevät uusiksi vuosikalenterit ja Suomen lippu. Vapaa-ajattelijoiden puheenjohtaja Petri Karisma joutuu vaihtamaan apostoli Pietarista johtuvan etunimensä joksikin muuksi. Vaarassa ovat jopa lukion vanhaintanssit, lestadiolaisethan eivät osallistu niihin uskonnollisista syistä.

Lyhyen maailmanhistorian tärkeät vuodet

Olen monen muun kanssa ihmetellyt sitä esitystä, että lukiossa ei olisi pakollista historian opetusta. Eivät talot ilmassa leiju. Elämä rakennetaan aina jollekin perustalle. Jos ei tunne historiaa, päätyy aina toistamaa esivanhempiensa virheitä. 

Muutamia vuosilukujakin on hyvä tietää. Ne helpottavat historian hahmottamista:

13 700 000 000 eKr. Jumala pamautti maailmankaikkeutensa pystyyn.
3 500 000 000 eKr. syntyi elämä maapallolle (ei aivan tarkka luku).
740 eKr. profeetta Jesaja aloitti toimintansa. Jesajan mukana sai alkunsa monoteismi eli ajatus yhdestä Jumalasta.
427 eKr. filosofi Platon syntyi. Joidenkuiden viisaiden mukaan koko länsimainen filosofia on vain alaviitteitä Platonin ajatteluun.
30 jKr. Jeesus Nasaretilaisen todennäköisin kuolinvuosi.
1323. Pähkinäsaaren rauha, vanhin tunnettu Ruotsille itärajan määrittelevä rauhansopimus.
1492 Kolumbus löysi tietämättään Amerikan. Tosin intiaaneilta se ei ollut koskaan hukassa.
1517 Luther julkaisi 95 teesiään Wittenbergin linnankirkon edustalla.
1530 Kopernikus palautti mieliin sinänsä ikivanhan ajatuksen, että maapallo kiersi aurinkoa.
1789 Ranskan vallankumous. Tästä seurasi vaikka mitäpä, jopa sellaisia asioita kuin oikeanpuoleinen liikenne.
1821 Dostojevski syntyi. Karamazovin veljekset mahdollistui.
1917 Venäjän vallankumous. Suomi itsenäistyi.
1945 Toinen maailmansota loppui.
1970 Pelé voitti Brasilialle kolmannen maailmanmestaruutensa.
1981 Ensimmäinen PC-DOS-käyttöjärjestelmä julkaistiin IBM PC:lle ja 8088-suorittimelle.
1989 Berliinin muuri murtui.
2013 Suomalaisturistit joutuivat konevian takia viettämään Teneriffalla kaksi matkatoimiston järjestämää ylimääräistä hotelliyötä.

Valtiontalouden kiristyksillä saisi 24,7 jalkapalloilijaa

Isojen summien hahmottaminen on tunnetusti vaikeaa. Miljoonat ja miljardit menevät helposti sekaisin. Niinpä olen tehnyt numerosokeille palveluksen muuttamalla eurot valuutaksi, joka perustuu Real Madridin viime vuonna Tottenhamista ostaman jalkapalloilijan Gareth Balen kauppahintaan eli 93 miljoonaan euroon. Vaihtoehtoisena valuuttana voisi käyttää myös Cristiano Ronaldon vuosipalkkaa (20 miljoonaa euroa).

Kirjoitukseni pohjana on Ylen nettisivuilla ollut juttu. Tässä yhteydessä en ota kantaa hallituksen talouspäätösten viisauteen ja oikeudenmukaisuuteen. Se olisi kokonaan toisen kirjoituksen aihe.

Uusien säästöjen loppusumma on 24,7 Gareth Balea. Säästöpäätökset koskevat vuosia 2015 - 2018. Säästöt toteutetaan etupainotteisesti niin, että ensi vuonna säästöt ovat 17,2 Gareth Balea.

Lapsilisistä säästetään niin, että valtion menot alenevat 1,18 Gareth Balella.  Perusopetuksen laadun parantamiseen kohdistettuja valtionavustuksia vähennetään 0,61 Gareth Balea. Valtio ei enää jatkossa osallistu oppilaitosten perustamishankkeiden rahoitukseen. Säästö valtiontaloudelle nousee ensi vuoden noin 0,12 Gareth Balesta 0,23 Gareth Baleen kehyskauden lopulla.

Ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta leikataan niin, että valtion menot pienenevät 0,53 Gareth Balella vuoden 2015 tasolla. Työvoimapolitiikan rahoituksesta säästetään 0,53 Gareth Balea.

Valtion sairausvakuutuslaista johtuvia menoja vähennetään 0,26 Gareth Balea.

Kehitysyhteistyömenoista säästetään vuoteen 2018 ulottuvalla kaudella vuosittain 0,53 – 1,07 miljoonaa Gareth Balea.  

Yritysten investointi- ja kehittämishankkeiden tukemiseen tarkoitettua määrärahavaltuutta alennetaan 0,18 Gareth Balella.

Erilaisiin EU:n ohjelmiin liittyvää kansallisen osuuden määrärahavaltuutta alennetaan 0,53 Gareth Balella.

Liikenteen väylärahoituksesta säästetään 1,07 Gareth Balea.

Avustuksia korjaustoimintaan ja rakennusperinnön hoitoon vähennetään 0,16 Gareth Balea.

Ansiotuloverotus kiristyy ensi vuonna, kun ansiotaso- ja inflaatiotarkistukset jätetään tekemättä. Tämä lisää verotuottoja noin 1,66 Gareth Balea. Pienituloisten verotusta kevennetään 1,07 Gareth Balea perus- ja työtulovähennystä korottamalla. Tuloveroasteikon ylimmän tuloluokan raja alennetaan 0,001 Gareth Baleen, mikä nostaa hyvätuloisimpien verotusta.

Pääomatulojen verotusta kiristetään siten, että muutokset lisäävät veron tuottoa 0,3 Gareth Balella.

Perintö- ja lahjaverotusta kiristetään korottamalla asteikkojen kaikkia rajaveroprosentteja yhdellä prosenttiyksiköllä. Lisäksi aiemmin määräaikaiseksi säädetty yli 0,01 Gareth Balen lahja- ja perintöosuuksien veroluokka muutettaisiin pysyväksi vuonna 2016.

Energiaverotusta kiristetään 0,14 Gareth Balella korottamalla Myös lämmitys-, voimalaitos- ja työkonepolttoaineiden hiilidioksidivero nousee 0,96 Gareth Balella.

Liikenteen polttonesteiden veroa korotetaan 0,45 Gareth Balella.

Ruumisauto moottoritiellä 160 km/h

Ajoin moottoritiellä suurinta sallittua nopeutta eli 120 km/h. Vasemmalta viuhahti ohi ruumisauto.  Arvioin sen nopeudeksi 160 km/h.

En tietenkään voi väittää, että ohittava auto olisi kulkenut huomattavaa ylinopeutta täysin asiattomasti. Ehkä siinä kiidätettiin kuolemansairasta lasta sairaalaan. 

Ehkä auto ei ollutkaan enää ruumisauto, vaan oli siirretty siviilikäyttöön.

Onpa totuus siellä tai täällä, tulkinnoista riippumatta ruumisauton ylinopeus on oireellista meidän ajallemme. Joka tapauksessa on mahdollista kuvitella, että tuo ylinopeutta ajanut auto olisi ollut nimenomaan ruumisauto. Elämä on mennyt sellaiseksi, että 160 km/h ei ole edes ruumisautolta täysin tavaton nopeus.

Muutama vuosikymmen sitten ei olisi tullut kuuloonkaan, että ruumisauto olisi kulkenut huomattavasti muuta liikennettä nopeammin. Tyhjänäkin kulkiessaan se olisi pysynyt roolissaan.

Kuolleille ei ole enää aikaa, muttei ole tilaakaan. Sopivia hautausmaan paikkoja ei kuulemma ole, ei sittenkään, vaikka lentokoneessa katsellen Suomessa näyttäisi olevan tilaa ihan mille vain.

Kuolleiden kohteleminen liittyy siihen, mitä ajattelemme elävistä. Arvaukseni on, että kuolleiden kunnioitus on vähentynyt samaan tahtiin kuin on laimentunut suru irtisanottujen puolesta. Edellisistä on tullut jätehuoltokysymys, jälkimmäisistä tuotannollistaloudellisten ratkaisujen kohde.

Kohtuulliselle alkoholistille kohtuudella viinaa

Viime sunnuntain Aamulehdessä oli raflaava otsikko: "Alkoholisti voi juoda kohtuudella." Jutun taustalla oli Salla Vuoristo-Myllyksen tuore väitöskirja, jossa selviteltiin terapiaan ja Naltreksoni-lääkitykseen perustuvaa hoitomallia.

Lehtijutun sisältö ei täysin vastannut otsikkoa. Ohessa haastateltu Minnesota-hoidon toimitusjohtaja Simo Seppelin tyrmäsi täysin ajatuksen alkoholistin kyvystä pysyä kohtuukäyttäjänä.

En ole tutustunut alkuperäiseen tutkimukseen, joten en uskalla ottaa siihen kantaa. Sen sijaan voin muistella sitä vuotta, jonka toimin päihdehoitolaitoksen pappina.

Joka päivä samaan kellonaikaan istuttiin hoitohenkilökunnan kanssa niin sanotusti raportilla. Välillä oli niitä kertoja, jolloin huomattava määrä hoitoon tulleita kirjoittautui talosta ulos. Yksitellen käytiin läpi poistuneiden elämäntilanne ja mahdollisuudet saada siviilielämä järjestykseen. Lähteneissä oli kolme ryhmää.

Ensinnäkin olivat ne, joiden tulevaisuudesta ei edes keskusteltu. He olivat olleet hoidossa lähinnä vain sen takia, että olisivat saaneet elämälleen hieman jatkoaikaa.

Toiseksi oli huomattava määrä myös niitä, jotka herättivät positiivisia odotuksia. Muutamat oleelliset asiat olivat niksahtaneet kohdalleen, ja nyt saattoi vain toivoa, että kotona ja kotipaikkakunnalla riittävän monet asiat tukivat uutta alkua.

Näiden kahden ryhmän välissä olivat kolmannen lajin ihmiset. Äänessä saattoi kuulla lievää ironiaa, kun heistä sanottiin: " Se lähti kotiinsa kohtuukäyttäjänä." Koko arvio mahtui yhteen lauseeseen, eikä heistä puhuttu sen enempää.

Loimaa taitaa olla kovempi kuin koko Helsinki

Melkeinpä maassa kuin maassa pääkaupungin joukkueet menestyvät kansallisissa palloilusarjoissa. Metropoleissa on rahaa ja ihmisiä.

Helsinki on poikkeus. Siellä ei tunnu toimivan mikään. Ainoastaan HJK menestyy niin kuin pääkaupungin joukkueen kuuluu menestyä. Palloilulajeilla mitaten Loimaa on melkeinpä parempi urheilukaupunki kuin Helsinki.

Kori- ja lentopallossa Helsinki on tykkänään vailla ylimmän sarjatason joukkuetta. Pesäpalloa sinne ei ole saatu istutetuksi ikinä. Salibandyssa Tapanilan Erä pärjäilee jollain tavoin. SSV on sentään voittoiihin kykenevä joukkue. Käsipallosarjassa Dicken on kakkosena, mutta riihimäkeläiset ovat kaukana edellä. Jääpallossa on pari ylimmän sarjatason joukkuetta, mutta ne pelaavat vailla menestystä.

Jääkiekkoliiga päättyi sekä Jokereiden että HIFK:n osalta katastrofiin. Jokereiden valmentaja Tomek Valtonen arvioi pelaajiaan varmaan aika realistisesti: "Jos ei ole intohimoa ja rakkautta peliä kohtaan, etkä ole aidosti mukana ja olet vain palkkatyössä, niin lopputulos on tällainen."

Yle Urheilun Tomi Hännisen arvio HIFK:sta oli puolestaan tällainen: "Jääkiekon SM-liigan toiseksi suurimmalla pelaajabudjetilla operoivan seuran tekeminen oli jo kesäkaudella niin sekavaa, että romahduksen pystyi ennakoimaan syksyllä."

Enkä kirjoita ivallisella mielellä, ihmetellen vain ja samalla kysellen, kertooko tämä kaikki jotain oleellista sosiaalisen elämän peruslaeista. 

Ei ole Tampereen tai Turun voitoistakaan paljon kerrottavaa. Pienet kaupungit tuntuvat sen sijaan menestyvän.

Onko luterilaisuudelle vaihtoehtoja?

Ask.fm-palvelussa minulta kysyttiin, mitkä voisivat olla luterilaisuuden vaihtoehdot. Arvelen kysymyksen olevan sen verran kiinnostava, että julkaisen ajatuksiani myös täällä blogissani.

Perinteiseen suomalaiseen sukuun kuuluvalla ihmisellä ei ole paljonkaan hengellisiä vaihtoehtoja, joilla hän voisi uskottavuutensa säilyttäen korvata luterilaisuuden.

Tietysti on olemassa helluntailaisuus, mutta sen omaksuminen ei onnistu keneltä tahansa. Olen ollut havaitsevinani, että se edellyttää aivan tietynlaista luonnetta ja poikkeuksellista intomieltä, joka on maltillisille suomalaisille liian outoa.

Karjalaisten sukujuurten pohjalta voi liittyä ortodoksiseen kirkkoon, mutta se on vaikeaa vasta aikuisena ja muualta tulleena. Vaihtaminen vaatii poikkeuksellista harrastuneisuutta. Ortodoksiksi ei tulla sivumennen tai puolihuolimattomasti.

Muita uskottavalta tuntuvia vähemmistövaihtoehtoja ei oikeastaan ole, ellei välttämättä halua olla uskonnon turisti, jota voi kutsua slangisanalla wannabe: toivoo tulevansa joksikin sellaiseksi tai luulee olevansa jotain sellaista, mitä ei oikeasti ole.

Tyypillisestä wannabe-uskonnosta on kyse silloin, kun suomalaiseen alkuperäisväestöön kuuluva hurahtaa buddhalaisuuteen tai muuhun itämaisuuteen. Tietysti niistäkin uskonnoista voi oppia paljon, mutta hevonen ei muutu seepraksi sillä, että maalataan raidat. Me skandinaavit olemme länsimaisen, lineaarisen aikakäsityksen lapsia, haluammepa tai emme. Ajan loppumaton pyörä on meille mahdoton ajatus. 

Islamilaisuus on yhteiskunnallisilta asenteiltaan vieras elämänmalli. 

Suomen kaltaisessa maassa luterilaisuuden tekee ylivoimaiseksi ennen muuta se, että vain sen sisällä voidaan toteuttaa uskon yhteisöllistä, erilaisia ihmisryhmiä yhdistävää puolta. Toimivassa uskonnossa on myös sosiaalinen ulottuvuutensa. Vain luterilaisuus voi huolehtia sellaisista asioista kuin ristiäiset, rippikoulu, kirkkohäät, hautajaiset ja joulukirkko. Yksityisellä ihmisellä on tietysti niillekin vaihtoehtoja, mutta ne valitessaan hän joutuu toimimaan yksin tai oman pienen sisäpiirijoukkonsa keskellä.

Ulkomaille siirryttäessä uskottavien vaihtoehtojen määrä kasvaa. Dogmatiikan professori Seppo A. Teinonen vaihtoi roomalaiskatolisen kirkon jäseneksi muutettuaan pysyvästi Espanjaan. En ole koskaan ihmetellyt hänen valintaansa ja saattaisin samassa tilanteessa harkita sitä itse. Olen kuitenkin aika varma, etten koskaan ryhtyisi tuumasta toimeen.

Joku voi nyt kysyä, että mitäpä sitten jos olisin sattunut syntymään johonkin toiseen maahan. – Niinpä, mitä sitten? Sitten olisin toisessa maassa ja ajattelisin eri tavoin. Jos olisin syntynyt jostakusta toisesta naisesta, minulla olisi eri äiti kuin nykyään. Jos olisin syntynyt Göteborgissa, kannattaisin Ruotsin maajoukkuetta. Ei sellaisia kannata miettiä. Siitä saa vain päänsärkyä.

Muutamia lisäajatuksiani luterilaisuudesta on täällä.