Television suuren homoillan kiinnostavin tieto on jäänyt kovin vähälle huomiolle: homoseksuaalisten nuorten itsemurhariski on nelinkertainen heteroseksuaaleihin verrattuna.
Tietenkin itsemurhilla on muitakin syitä kuin seksuaalinen suuntautuminen, mutta joka tapauksessa heteroiden ja homoseksuaalien ero on hätkähdyttävä.
Näiden nuorten vanhemmat olisivat varmasti valmiita mihin tahansa ratkaisuun, kunhan ei tarvitsisi kulkea hautajaissaatossa; siis ihan mihin tahansa.
Emmehän me nyt vain leiki ihmishengillä.
Ja vaikka unohdettaisiin itsemurha-aihe, ainakin minun saamani viestit todistavat siitä, että homoseksuaalit ovat eläneet sietämättömässä ahdistuksessa. Oman taipumuksen salaaminen on johtanut kaiken peittävään valheeseen ja petokseen. Viestit kertovat hulluuden rajoille yltävästä painajaisesta, joka purkautuu myös fyysisinä oireina.
Tämän vuoksi homoseksuaalien asiat on saatettava sekä kirkossa että koko yhteiskunnassa uudelle tasolle. Näiden ihmisten ahdistukseen on tultava ratkaiseva parannus, niin että he tuntevat olevansa joka suhteessa täysivaltaisia kansalaisia ja seurakunnan jäseniä. Tämä ei voi olla heteroväestölle ylivoimaista, koska ketään ei kuitenkaan viedä köysissä seremonioihin, joihin he eivät tunnu kuuluvansa.
Jokainen selvittää itse asiansa Jumalan kanssa. Ketään ei tarvita toisen ihmisen jumalasuhteessa välimieheksi.
Jos jokin raamatuntulkintaperinne aiheuttaa kuolemaa, on syytä korjata raamatuntulkintaa. Nasaretilaisen esimerkki ohjaa pikemminkin rohkeaan uudelleen tulkintaan kuin vanhoista säännöistä kiinni pitämiseen.
Tällainen suunnantarkastus on ollut kirkkohistoriassa harvinaista mutta ei täysin tavatonta. Kantaa on tarkistettu oleellisesti esimerkiksi kolmessa asiassa: suhteessa juutalaiseen perinteeseen, suhteessa alkuperäisen kymmenen käskyn kuvakieltoon ja suhteessa esivaltaan.
Mutta myös niin sanottu uudistusmielinen puoli voisi tarkistaa asenteitaan.
Suvaitsevaisuuden kaapuun kätkeytyy hämmästyttävä määrä ahdasmielisyyttä. Todellinen suvaitsevaisuus on sitä, ettei torju niitä jotka ajattelevat eri tavoin kuin itse ajattelee, ei ainakaan silloin kun toinen ihminen käyttäytyy kunnioittavasti. Vakaumuksen pilkka johtaa ennen pitkää väkivaltaan.
Loppujen lopuksi konservatiivien kanta ei ole kovin merkillinen, sillä valtaenemmistö homojen puolelle asettuneista ihmisistä vastustaa oikeastaan niitä samoja mielipiteitä, joita heillä itsellään oli vain joitakin vuosia sitten. Vuonna 2000 vain 36 % suomalaisista kannatti nyt jo itsestään selvänä pidettyä parisuhteen rekisteröintiä.
Muutenkin on parasta olla paheksumatta toisia ihmisiä vain sillä perusteella, että he muuttavat mielipiteitään hitaammin kuin muut. Maailmassa tarvitaan myös niitä, joiden ajatukset ovat vakaat ja jotka eivät muuta niitä ensimmäisten galluppien perusteella.
10 kommenttia:
Hyvin sanottu, Ate. Myos tuo muutosta vastustavien ymmartaminen on tarkea pointti. Vastapuolen/itsesta poikkeavien mielipiteiden kunnioittaminen on aina tarkeaa, mutta kaytannossa vaikeaa tiukkojen vaittelyiden tiimellyksessa.
Hämmentävää ja kunnioitettavaa, että joku on tässä sotkussa malttanut ajatella pari viikkoa ja sanoa vasta sitten. Kiitos siitä.
Luulen, että osa keskustelun kiihkeydestä johtuu hieman nurinkurisesti juuri siitä, mihin kiinnität huomiosi: moni on vasta äskettäin tarkastanut kantansa. Silloin käy usein niin, että hentoa vakaumusta puolustetaan voimakkain ja ylimitoitetun tylyin argumentein. Jollain tavalla tunnistan myös itseni siitä - ns. kirkon vanhoillisen siiven absurdeilta tuntuvien argumenttien ampuminen on paljon helpompaa kuin niiden kuunteleminen.
Tatu
Ihmiset unohtavat usein, että raamattu on ihmisten kirjoittama
-Anon
"Jokainen selvittää itse asiansa Jumalan kanssa. Ketään ei tarvita toisen ihmisen jumalasuhteessa välimieheksi."
Siinäpä se! Siihen ei kirkkoa tarvita, eikä päiviräsäsiä.
Olen tässä ehkä eri linjoilla edellisen kirjoittajan kanssa. Kirkkoa ei tietenkään tarvita välimieheksi, mutta se ei tee kirkosta tarpeetonta. Myös uskomisen asioissa kannattaa kuunnella, mitä jotkut toiset ovat matkan varrella oppineet. Muuten joutuu tekemään kaikki virheet itse. Terveen, uskonnollisen perinteen välittämisessä en tiedä kirkkoa parempaa. Sitä se on kaikkine virheineen.
Tatun kommentti on erittäin oivaltava ja voi selittää paljon.
Homokeskustelun kiihkeys saattaa tosiaan johtua kahdesta asiasta: vanhempien ikäluokkien mielipiteet ovat hatarampia kuin he myöntävätkään, ja nuoret ovat muuten vain kiihkeitä. Voi päätellä, että ihmiset jakaantuvat keskustelussa kuuteen ryhmään:
1) Nuoret homoliittojen kannattajat: Heiltä puuttuu tietty historiantaju, koska he ovat eläneet koko tajuisen elämänsä aivan erilaisessa ilmapiirissä kuin heidän vanhempansa. Kiihkeys tulee siitä, että he eivät ole nähneet muuta maailmaa kuin tämän nykyisen. Tämä ryhmä sijoittaa homoliittojen vastustajat melkeinpä dinosaurusten aikakaudelle.
2) Raamatunjakeiden kirjaimelliseen tulkintaan pitäytyvä vanhempi väki: joukko pieni eikä sen maailmaan mahdu uusia asioita.
3) Homoseksuaalit itse: lähinnä vain nämä ihmiset ovat olleet pitkään homoliittojen puolella, koska he ovat joutuneet henkilökohtaisista syistä miettimään asiaa.
4) Kantaansa aivan viime vuosina homoliitoille suopeaksi muuttaneet: Vuonna 2000 vain 36 % kannatti parisuhteiden rekisteröintiä. Uusi näkemys on melko hento ja vaatii tuekseen kiihkeyttä. Äsken kääntyneet ovat aina kiivaimpia.
5) Ne jotka sisimmässään aavistavat ennen pitkää muuttavansa kantaa homoliittojen puolelle: Mielipiteen muuttaminen on vaikeaa, ja siksi vanhoihin ajatuksiin tarraudutaan kuin henkiriepuun. Pelottaa myös se, että omasta ystäväpiiristä ja samanmielisten joukosta koko ajan valuu väkeä vastapuolen riveihin.
6) Rippeet, jotka eivät mahdu viiteen ensimmäiseen ryhmään: näitä ihmisiä ei ole paljon.
Ja onhan vielä tämäkin ryhmä: Ihmiset joilla ei varsinaisesti ole omia mielipiteitä yhtään mistään: Varmuuden vuoksi asetutaan enemmistön puolelle, tai sitten ei vain kiinnostuta. Televisiosta katsotaan Subia. Kaupasta kannetaan kaljaa. Shoppailu on kivempaa.
Kyllähän kirkkoa tarvitaan juurikin kristillisen perinnön säilyttämiseen. Mutta ennen kaikkea itse haluan nähdä kirkon "turvasatamana". Paikkana, joka kokoaa etsijöitä, hukkaajia, löytäjiä ja eksyineitä.
Miksi kirkon arvoja, arvoja joita valtaväestö on kunnioittanut jo vuosisatoja, tarvitsisi muuttaa jollekin taholle sopiviksi.
Miksi ei näitä "erilaisia" voisi vain toivottaa tervetulleiksi siten, että he toisivat kirkkoon jotain lisää, mutta eivät vaatisi vanhojen perinteiden taikka arvojen romuttamista.
Ei homojen parisuhteessa ole mitään erikoista, mutta jos puhutaan homojen avioliitosta, romuttaa se mielestäni avioliiton perinteet ja arvostuksen. Kirkon arvostus on laskusuunnassa ja uskon, että paljon puhuttu suvaitsevuus, eli kirkon tapa hyväksyä radikaaleja uudistuksia, syö pohjaa uskottavuudelta.
Miksi kaiken tarvitsee muuttua, eikö edes kirkko voisi olla sellainen tuttu ja turvallinen. Sukupolvesta toiseen.
Itse homoudesta toitotetaan jo liikaakin ja osansa siitä ottaa erityisesti media luoden sille markkina-arvon. Sitten jos minä joskus tulen uskonasioissa ns. kaapista, en varmasti ole mainostamassa sitä esim. televisiossa.
-Aki
Mites toi Islam? Sharia laki tuomitsee homot kuolemaan.
Aikooko Arto saarnata Islamin uskoisille homoasiaa?
Lähetä kommentti