Minulle on kerrottu ajasta, jolloin avaimenperään kannatti merkitä nimensä ja osoitteensa. Ihmiset tiesivät palauttaa hukkaan joutuneen avaimen, ja varkaat tiesivät, ettei kannattanut vaivautua, koska mitään varastamisen arvoista ei kuitenkaan ollut.
Nykyään salasanan hukkaaminen sekoittaa elämän. Edes omimpiin asioihinsa ei pääse ilman sitä. Vastaavasti en muista onnellisempaa ihmistä kuin sen kuudentoista vanhan tytön, joka pakahtui ilosta löytäessään pimeältä pihalta kotinsa, koulunsa, skootterinsa ja mummolansa avaimet.
Onneksi teknisiin ongelmiin on tarjolla myös teknisiä apuja. Kaksi vuotta sitten luin Tekniikan maailmasta jutun, joissa kerrottiin avainnippuun kiinnitettävistä napeista (tägeistä). Niiden avulla löytyy hukassa oleva avain tai vaikkapa lompakko. Menin oitis kauppaan. Ostoshetkellä napit maksoivat 35 euroa kappaleelta, mikä tuntuu ostettaessa ehkä isolta summalta, mutta hädän hetkellä olemattoman pieneltä.
Viime sunnuntaina huomasin Helsingin Espalla, että lompakko ei ollut omalla paikallaan povitaskussa. Pysähdyin, katsoin puhelimesta ja näin kartalta, että lompakko oli nappeineen ollut kahdeksan minuuttia aiemmin osoitteessa Sofiankatu 2. Ei hermostuttanut yhtään. Olin varma, että sieltä se löytyisi, ja löytyikin.
Toisen kerran olin kotona ja ihmettelin, mihin avaimeni olivat joutuneet, eikä muuta kuin soittamaan. Nappi alkoi piipittää, ja avaimet löytyivät eteisessä olleen saappaan sisältä.
Tämä on elämän arkista onnea.
Avainnipussa oleva nappi voi pelastaa päivän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti