Näyttelijä Amanda Palo on pöyristyttänyt sanomalla, että hän aikoo katsoa toiseen suuntaan, jos näkee jonkun varastavan ruokaa. En tässä ryhdy varastamisen kannattajaksi. Se on vastenmielistä toimintaa, mutta jos ollaan rehellisiä, tämäkään asia ei ole niin yksinkertainen kuin ajatella saattaa.
Nälkäisen oikeudella poimia rajallisesti vieraan satoa on pitkät perinteet. Jo Vanhassa testamentissa tulkittiin "älä varasta" -käskyä tähän tapaan: “Kun tulet lähimmäisesi viinitarhaan, niin saat syödä rypäleitä, minkä mielesi tekee, kunnes olet saanut kylläsi, mutta älä pane mitään astiaasi. Kun tulet lähimmäisesi viljapellolle, niin saat kädelläsi katkoa tähkäpäitä, mutta sirppiä älä heiluta lähimmäisesi viljapellolla.”
Nykyäänkin tunnettu periaate "hätä ei lue lakia" siirtyi antiikin ajan roomalaisesta oikeudesta keskiaikaiseen lainsäädäntöön. Nälänhädässä olevalla oli velvollisuus säilyttää henkensä. Niinpä hänellä oli oikeus ottaa toisen omaa syyllistymättä varkauteen. Periaate oli kirjattuna sekä maallisiin että kirkollisiin oikeuslähteisiin aina reformaation kynnykselle asti. Esimerkiksi ruotsalaisen maakuntalain (1327) mukaan vieraalta naurismaalta sai ottaa tarpeeseensa enintään viisi naurista ilman rangaistuksen pelkoa. Jos kuitenkin otti enemmän kuin viisi ja joutui kiinni itse teosta, joutui maksamaan yhden äyrin kokoisen sakon.
6 kommenttia:
Turkulainen puusilmä voisi myös sanoa että Kirkko instituutio lakeijoineen on suurin varas mitä on. Jos miettii että on ominut itselleen verovapauden ja kirkollisveronkanto oikeuden __myymällä illuusiota__ jostain taivaspaikasta mikä ei koskaan materialistisesti konkretisoidu tässä babyloniassa. Ja jos järjellä miettii mitä kirkko antaa takaisin materialistisesti - ei paljo hölynpölkäystäkää. Tyhjiä puheita (okei muutama elävää sanaa puhuva pappi tullut vastaan - vain muutama), joku diakonia työ jossa vain paniikissa ohjataan seuraavalle instituution tiskille (mä oon viranomainen lol) ilman minkäänlaista halua auttaa taloudellisesti jne.. tai kirkon ruoka-apu - halleluja jotain markan pahvisia eu-kaurahiutaleita ja nätköttiä.. Ottaen huomioon sen kirkollisvero oikeuden - se on aika iso summa ja takaisin ei anneta mitään päinvastoin - ostellaan kiinteistöjä ja myydään sitten tappiolla lol
Tällaisiakin mielipiteitä voi tietysti esittää. Ne eivät kuitenkaan millään tavoin liity blogitekstiini. Näitä asioita käsitteleviä keskustelupalstoja on yllin kyllin. Kirjoittele sinne. Niinpä jätän kommentoimatta.
Ilmari Kianto kirjoittaa kirjassa, että pappilan isäntä renki jakoi ruokaa kirkon varoista ilman lupaa nälkä vuosina Kainuussa.
Kiinnostavaa. Muistatko, mikä kirja?
Tulin kerran kissanhoitoreissulta matkalaukku mukanani ison marketin kautta. Helteen tai muun hullaannuttamana lastasin ostoskärryn täyteen kalliita erikoiselintarvikkeita. Kassalla varashälytin alkoi piipata kohdallani. Vartija kutsuttiin paikalle. Olin ystävällinen myymälävarkausepäilty ja annoin vartijan tutkia matkalaukkuni. Sieltä löytyi erikoiskahvi (jonka olin juuri saanut kissanhoitopalkkioksi). Takahuoneessa tutkittiin videota liikkeistäni myymälässä, minä seisoskelin kassalla vartijan seurassa.
Mieleen on jäänyt, mitä kassaihminen sanoi minulle lopulta: "Pahoittelen, mutta meidän on tällaisissa tapauksissa pakko aina tutkia asiakas, vaikka hän näyttäisi miltä." Tulkitsin lausuman niin, että en kassan mielestä näyttänyt tyypilliseltä myymälävarkaalta. Se järkytti minua: että on olemassa ihmistyyppi, joka ulkoisen olemuksensa perusteella luokitellaan todennäköisemmäksi myymälävarkaaksi kuin toinen. Arvelen, että jos olisin ollut toista sukupuolta, 20 vuotta nuorempi ja vähän humaltuneempi, minua olisi kohdeltu toisella tavalla - riippumatta siitä, olinko myymälävaras vai en.
Ikävä ajatella itsestään näin pahaa, mutta pelkäänpä, että minäkin päättäisin myymälävarkaan ulkonäön perusteella, kerronko asiasta henkilökunnalle. Rikkaalta näyttävät käräyttäisin, köyhyysoletetun jättäisin huomaamatta. Moraali joustaa, ja aina keksii sopivat perustelut, miksi joustaa. Luultavasti ulkomuotoperustainen luokitus ihmisen tulotasosta menisi minulla sitä paitsi ihan pieleen.
Käsittääkseni tullissa jo ymmärretään, että perinteinen kotiäiti on vähintään yhtä todennäköinen salakujettaja kuin jamaikalainen hippi.
Lähetä kommentti