Muistan istuneeni tavallisena sunnuntai-iltapäivänä kotisohvalla ja kuulleeni, kuinka seuraavan musiikkikappaleen esittäjäksi kerrottiin minulle tuntematon Tuomari Nurmio. Jo ensimmäisistä sävelistä lankesin syvyyksiin. Kappale oli Valo yössä. En ymmärtänyt sanoista mitään, mutta ne
lumosivat. Silloin en ollut ainoa Nurmion diggaaja. Valo yössä oli kuusi kuukautta
yhteen menoon Suomen singlelistalla ja tästä ajasta kolme kuukautta ykkösenä.
Pian ilmestynyt LP-levy Kohdusta hautaan vahvisti Nurmion
aseman. Hän ei ollut yhden hitin ihme. Kappaleessa Aavaa preeriaa oli suomalaisen
rockmusiikin kenties komein säe: "Ajatuksen säteellä ei yhtään ystävää."
Toinen levy Maailmanpyörä palaa oli esikoista raaempi. Joskus sen
ilmestymisen aikoihin Parnassossa julkaistiin Nurmiota käsitellyt essee. Se oli
suomalainen versio Dylanin Nobel-palkinnosta.
Kolmannella levyllään Lasten mehuhetki Nurmio teki suurille taiteilijoille ominaisen tempun, kun hän petti seuraajansa tai ainakin teki jäljissään kulkemisen vaikeaksi. Levy oli outo, mutta neljäntenä ilmestynyt Punainen planeetta oli puolestaan seesteinen ja lempeä.
Kolmannella levyllään Lasten mehuhetki Nurmio teki suurille taiteilijoille ominaisen tempun, kun hän petti seuraajansa tai ainakin teki jäljissään kulkemisen vaikeaksi. Levy oli outo, mutta neljäntenä ilmestynyt Punainen planeetta oli puolestaan seesteinen ja lempeä.
Nämä neljä levyä ovat yhdessä sellainen sarja, että
kenestäkään suomalaisesta ei ole haastajaksi. Hiljattain kuuntelin ne yhteen menoon kaikki, eikä aika ole syönyt niistä mitään.
Niiden jälkeen Nurmio jotenkin katkaisi uransa. Hän
kyllästyi olemaan profeetta, jolta toimittajat tivasivat
vastauksia ties mihin kysymyksiin, vaikka hän ei tuntenut olevansa kaikkien alojen asiantuntija. Nurmio
sanoikin ryhtyvänsä tekemään himabailumusiikkia. Komeita kappaleita Nurmio on
tehnyt myös neljän ensimmäisen levyn jälkeen, mutta julkisuuteen monesti
väsynyt Nurmio on ikään kuin vältellyt sitä, ettei kukaan yrittäisi taas tehdä hänestä alkuaikojen
profeettaa.
Luultavasti Nurmio on toiminut tässä viisaasti. Nykyään hän
puhuu haastatteluissa lempeästi kuin vanha, viisas mies.
Erityisen kiitoksen Nurmio ansaitsee siitä, että hän ei ole lukuisista pyynnöistä lähtenyt Vain elämää -itkijäisiin. Se on tyylikäs valinta, ja erityisesti se on
uskollisuutta omalle tyylille. Nyt Nurmio sanoo lopettavansa laulujen
tekemisen. Tämäkin todistaa ymmärryksestä.
1 kommentti:
Anna Vain elämää katsovan itkeä ja herkistyä. Rippikoululeirilläkin
tahallaan herkistellään saaden herkimpiä tyttöjä nyyhkimään.
Lähetä kommentti