Lyhyissä blogiteksteissä on aina puutteensa. Siksi kannattaisi lukea varsinainen Vartija-lehdessä ilmestynyt artikkelini. Sen lukemiseen menee varttitunti.
Kohua herättäneessä Jumalan synty -kirjassa puhutaan siitä, että Raamatun vanhimpien osien jumalakuva on monijumalainen. Teoksen mukaan jossain muinaisuudessa Jahve-nimisellä jumalalla olisi ollut Asera-niminen vaimo.
En näistä paljon hätkähtäisi, Raamatussahan ei ole jotain alkutotuutta. Päinvastoin on hapuillen kuljettu syvenevää ymmärrystä kohti.
Monijumalaisuudesta luovuttiin noin 700 eKr. keskellä kansallista katastrofia. Patriarkka Jaakobilla oli aikanaan kaksi vaimoa, eikä sitäkään muistella uusimmissa avioliittokeskusteluissa.
Jeesuksen mukana alkoi rytistä. Edes pääsiäisen merkitys ei valjennut kertalaakista. Tuomaan epäusko kai muistetaan.
Eläinten uhraaminen loppui, ja uskonnolliset ruokarajoitukset poistuivat. Jätettiin sapatin vietto ja ympärileikkaus. Kolminaisuusoppia synnytettiin monta sataa vuotta, eikä kuvakiellon kumoaminen käynyt käden käänteessä. Tavallaan myös Raamattu-uskollisuus on 1500-luvulla syntynyt uutuus, joka mahdollistui vasta kirjapainotaidon myötä. Saksan 1930-luku kumosi ajatuksen että kaikki esivalta olisi Jumalan asettamaa.
Raamattu on kirja Jumalasta, mutta se on myös kirja jumalakäsityksen kehittymisestä. Siksi en kovin paljon hetkahtaisi jumalatulkinnoista, jotka hylättiin käyttökelvottomina jo 2700 vuotta sitten. Sivuun työnnetyt pikku jumalat saavat jäädä olemattomuuteensa.
4 kommenttia:
Raamattu ei voi mitenkään olla samaan aikaan kirja Jumalasta ja jumalakäsityksen kehittymisestä. Ei ainakaan millään ongelmattomalla tavalla.
”Jumalalla” tarkoitetaan sitä mitä Jumala oikeasti on, jos hän on. Jumalakäsityksillä tarkoitetaan ihmisen käsityksiä Jumalan olemuksesta, sikäli kuin hän on olemassa. Nämä ovat kaksi eri asiaa.
Jumala ei voi muuttua. Hän on se mikä hän on, sikäli kuin on. Ihmisten jumalakäsitykset puolestaan voivat ajan saatossa muuttua hyvinkin paljon. Ne ovat vajavaisia ja epävarmoja. Ne saattavat vastata Jumalan olemusta tai sitten ne eivät vastaa. Ne saattavat olla täysin illusorisia tai sitten ne eivät ole. Jumalan ja jumalakäsitysten ekvivalenssia ei voi koskaan tarkastaa mistään. Kaikkein vähiten Raamatusta, joka tarjoaa näkymän nimenomaan jumalakäsitysten muuttuvaan historiaan.
Jos teologi hyväksyy ajatuksen jumalakäsitysten inhimillisyydestä, kulttuurisidonnaisuudesta ja muuttuvaisuudesta ja silti uskoo pontevasti Jumalan reaaliseen olemassaoloon, hänen on kyettävä selittämään ja perustelemaan, missä vaiheessa ja miten kontingentit jumalakäsitykset vaihtuvat pysyväksi dogmaattiseksi totuudeksi, jota ei enää voi eikä saa epäillä eikä kyseenalaistaa.
Vapaamielinen suhtautuminen Raamatun primitiivisimpiin jumalakuviin on mielestäni epäjohdonmukaista, jos samaan aikaan pitäydytään tiukasti vaikkapa kirkkoisien teologisiin muotoiluihin ja päätöksiin ja pidetään niitä ikuisesti normatiivisina. On lopulta sama, onko ihminen raamattufundamentalisti vai kirkolliskokousfundamentalisti, jos hän joka tapauksessa kuvittelee, että jossain kohtaa historiaa ”ymmärrys syveni” siinä määrin, että tavoitettiin lopullinen ja erehtymätön totuus sekä Jumalan olemassaolosta että olemuksesta. Ja siitä positiosta käsin voidaan sitten hymähdellä menneiden aikojen sivuun työnnetyille ja käyttökelvottomiksi muuttuneille pikku jumalille.
En yleensä vastaa nimimerkin takaa piileskeleville kirjoittajille.
En piileskele, hyödynnän vain foorumin itsensä tarjoamaa mahdollisuutta käyttää nimimerkkiä. Vaikka kertoisin koko nimeni, se ei sanoisi sinulle mitään. Aivan turhaa itsensä mainostamista.
Itseäni eivät kiinnosta toisten henkilöllisyydet vaan se, mitä he sanovat.
Voit tietysti tehdä niin kuin itse lystäät. Minuun nimettömyys kuitenkin vaikuttaa sen, etten jaksa lukea kirjoitustasi varsinkin kun se on melko pitkä. Joku muu voi tietysti lukea.
Lähetä kommentti