Valittuja blogejani viime vuodelta

Viime vuonna kirjoitin 150 blogitekstiä. Omasta mielestäni tärkeimpiä olivat seuraavat kymmenen:

Koulun vessa on yksinäisen turvapaikka: tekstin lähtökohtana oli kammottava uutinen nuorten yksinäisyydestä ja yksinäisyyden tuottamasta häpeästä. 

Tyttö oli muna: kovapintaisuus voi olla ihmisen hätäratkaisu koossa pysymiseksi.

Omilla somelinjauksilla sisällissotia vastaan: Vastustan estoja ja kuplautumista omiin sisäpiireihin. Ketään ei pitäsi estää sillä perusteella, että hän on eri mieltä. Pitää olla vaarallinen tai poikkeuksellisen ärsyttävä.

Ohjeita Dostojevskin aloittamiseen: annan vinkkejä siitä, miten Dostojevskin kanssa kannattaisi edetä.

"Minä tulin uskooon" ei lainkaan sovi luterilaisen suuhun: suomalaisissa on paljon piiloluterilaisuutta, jota emme itsekään huomaa.

Miten sitä Raamattua on muokattu: Sensuroitu Raamattu on vuoden hittikirjoja. Kerron käsitykseni siitä. 

ADHD: ainoa vuodenaikarajoitteinen käytöshäiriö: Kapinoin ADHD-määritelmän epämääräisyyttä vastaan. Ei lapsi ansaitse leimaa sen perusteella, että on tavallista vilkkaampi eikä viihdy pulpetissa.

Lasten ja vanhempien suhteessa on vaiheensa: Meillä kaikilla on isä ja äiti, monilla on myös lapsia. Nämä suhteet etenevät elämässä omaa rataansa. Tästä jutusta voi tarkistaa, mitä vaihetta kukin menee.

Hurjia paljastuksia: kaihdan omasta elämästä kirjoittamista, mutta joskus lipsahtaa.

Uskomisen lisäpöytäkirjat: yritän kannustaa niitä, jotka haluavat pitää kristillisestä uskosta kiinni, vaikka joidenkin asioiden kanssa tekee tiukkaa.

Sivuutettuja tapahtumia, sattumuksia ja huomioita vuodelta 2023

Tässä on valikoima vähälle huomiolle jääneistä sattumia, tapahtumia ja havaintoja vuodelta 2023. Elämä on edelleen muutakin kuin sotaa ja velkakriisiä.

* Suomen hinatuin auto on BMW. Kakkosena on Audi.
* HJK:n jalkapallolupauksen Topi Keskisen lapsuudenkodin olohuoneessa sai pelata jalkapalloa. Äidille terveisiä!
* Kirjansa alkupuolella äidinkielen opettajat Kinnunen ja Rytisalo ihmettelevät virallisen opetusohjelman sanaa "merkitysneuvottelu". Eivät koskaan keksineet, mitä se tarkoitti. 
* Suomi lahjoitti yhdeksän pelastusajoneuvoa Ukrainaan. Siis "lahjoitti". Mitäpä siitä, että ne olivat loppuun ajettuja.
* Pahoinpitelystä syytetyt vartijat sanoivat, että he olivat vain halunneet tarjota "isällistä opetusta". Tapahtui isäinpäivän tienoilla.
* Neljäs kesäkuuta muuan suomalainen pikkupoika meni mummonsa kanssa metsään muurahaisia katsomaan.
* Koumbiassa neljä lasta joutui lento-onnettomuuden takia omin nokkineen keskelle viidakkoa. Ikää oli 11 kuukaudesta 13 vuoteen. Alkuperäiskansojen osaaminen pelasti heidät. 
* Sekä Tampereella että Janakkalassa kiellettiin vapaaehtoisia tekemästä latuja. Yleisölle osoitetut ladut "kuuluvat kuluttajaturvallisuuslain piiriin".

Aika monen linkin takaa löytyy tarkempaa tietoa.

Kaikkea pitää maistaa – ei toimi

On varmaa, että monien kotien joulupöydässä vanhemmat ovat lapsia maanitellessaan jälleen turvautuneet jokaperheen käyttösanastoon: "Pitää ainakin maistaa."

Ehkä olen väärässä, mutta en ole edes kuullut tapauksesta, että joku lapsi olisi tämän vaatimuksen jälkeen innostunut vastenmieliseksi arvaamastaan ruoasta ja pyytänyt saada ison annoksen lisää. Maistaminen vain vahvistaa ennakkoluuloa.

Varhaisiin ikävuosiin kuuluu tietty itsepäisyys. Kun lapsi on ennalta päättänyt jonkin ruoan olevan pahaa, mikään ei muuta hänen käsitystään. 

Joskus aikuisena mieli voi sitten muuttua. Silloin voi tietoisesti opetella syömään jotain outoa ruokalajia, ja makutottumukset vaihtuvat myös itsestään. Lapsena minä nypin rosollista kaikki sipulit pois, kun taas aikuisena rosolli on sitä parempaa, mitä enemmän sitä sipulia on.

Kukaan presidenttiehdokkaista ei tunnustaudu rikkaaksi

Suomessa on melkeinpä mahdotonta tunnustautua rikkaaksi. Tämän voi päätellä presidenttiehdokkaiden vastauksista Helsingin Sanomien kysymykseen: "Oletko rikas?" Haastattelun perusteella voisi esittää jatkokysymyksen, mistä alkaa rikkaus.

Mika Aaltola: ansio- ja pääomatulot Suomessa 158 000 euroa. "Kuulun Suomessa tietysti hyvätuloisiin tienesteiltäni."
Sari Essayah: ansio- ja pääomatulot Suomessa: 114 000 euroa. ”Olen aina ollut tyytyväinen omaan elämäntilanteeseeni."
Pekka Haavisto: ansio- ja pääomatulot Suomessa 163 000 euroa. "No, tulen hyvin toimeen."
Jussi Halla-aho: ansio- ja pääomatulot Suomessa 124 000 euroa. ”En ole rikas, mutta olen toki hyvätuloinen."
Harry Harkimo: ansio- ja pääomatulot Suomessa 188 000 euroa. ”En rikas ole, mutta tulen hyvin toimeen." 
Olli Rehn: ansio- ja pääomatulot Suomessa 289 000 euroa. ”Olen suhteellisen hyvätuloinen suomalaisessa yhteiskunnassa.”
Alexander Stubb: ansiotulot Suomessa 14 000 euroa. Ei pääomatuloja. EU-yliopiston maksama bruttopalkka on 18 490 euroa kuussa. ”En haluaisi määritellä rikkautta vaurauden kautta. Rikkaus on sitä, että elämä on merkityksellistä."
Jutta Urpilainen: pääomatulot Suomessa 3 000 euroa. EU-komissaarin kuukausittainen peruspalkka on noin 25 500 euroa. ”Olen hyvätuloinen mutta en rikas."
Li Andersson kieltäytyi haastattelusta.

Kukaan ei turvautunut myöntävän kiertelevään ja lisäksi todenperäiseen vastaukseen: "Ainakin maailmanlaajuisesti ajatellen olen rikas."

Joulusaarna, 131 sanaa

Millaisia neuvoja tarvitsi, kun Betlehemissä otti vastasyntyneen syliinsä? – Tue lasta niskan puolelta. Pitele varovasti mutta rennon hellästi. Se ei rikkoonnu rakastavasta otteesta. Varmista kuitenkin ettei niska retkahda.

Ohjeet ovat ikiaikaisia. Niskapuolelta vastasyntynyttä tukevat kädet läpäisevät ihmiskunnan historian. Reitti on Jorvin sairaalasta Aleppon raunioiden kautta Betlehemin tallipihaan ja edelleen Neandertaliin saakka. Yksi nikama hukassa ja koko selkäranka katkeaa. Yksi tukkeentunut verisuoni, ja samassa on elämä poikki.

Mehän kaikki olemme alkuperältämme vauvoja Jumalaa myöten.

Ihmiselämä on kuin kotelostaan kuoriutuva perhonen tai vastasyntynyt kissanpentu silmiä vailla. Haurasta oli elämä myös nuoren Marian sylissä ja kätilönä toimineen Joosefin käsissä.

Tämä elämänkuva antaa suunnan, mistä Jumalaa ja elämän pyhyyttä kannattaisi etsiä. Uusi testamentti oli uudenlainen perintösäätämys. Sotajoukkojen Jumala väistyi, ja sijaan hiipi pieni ja hento voima, joka ei käskenyt eikä komentanut, vaan sai ihmisen sisältä väräjämään.

.

Itse ottamani valokuva Vammalan keskustan näyteikkunasta.

Turisti seurasi tulivuoren purkausta hymyssä suin

Uutiskuvissa haastateltu turisti hymyili tyytyväisyyttään, kun kertoi islantilaisen tulivuoren purkauksesta. Televisiosta katsellen näky oli kieltämättä komea. Olen varma, että minäkin olisin lumoutuneena kiivennyt näköalapaikalle ja ihastellut maan sisuksista purkautuvan tulen kauneutta.

Haittoja ajatellessa olisin puolustautunut sillä, että kukaan ei ole kuollut eikä edes loukkaantunut. Samalla olisin työntänyt taka-alalle tiedon siitä, että moni on joutunut evakuoiduksi ilman tietoa siitä, milloin voi palata kotiin.  Lisäksi islantilaisilla on pelko ja huoli.

Törpöimmät kadottavat onnettomuuspaikalla kaiken häveliäisyytensä. Uhreja kuvataan ja ikkunasta kurkistellaan, jotta saataisiin aineistoa omalle kauhistumiselle ja meheville jutuille.

Epäilen, ettei kukaan ole täysin vapaa tästä uteliaisuudesta. Syrjäisen silmä huvittuu onnettomuuksista. Dostojevski on miettinyt asiaa paljon. Tämän voi päätellä siitä, että hän on kirjoittanut ilmiöstä ainakin kahdessa kirjassaan.

Riivaajat: "Meikäläiset tarkastelivat ahnaan uteliaina kuollutta. Lähimmäisemme onnettomuudessa on aina jotain, joka huvittaa syrjäisen silmää - olkoonpa kysymys kenestä meistä tahansa."

Keskenkasvuinen: "- - en ollenkaan tuntenut sitä pienoista mielihyvää, jota jokainen ihmisolento aina tuntee onnettomuuden kohdatessa jotakuta hänen lähimmäistään, silloin kun joku vaikkapa vain taittaa jalkansa tai tahraa kunniansa tai suorastaan menettää jonkun rakkaimmistaan tms."

Itsesuojeluvaisto ja rekkaan törmääminen

Minulla ei ole asiasta tieteellistä tutkimustietoa, johon voisin viitata. En myöskään tiedä, mihin liikenneonnettomuuksia tutkinut poliisi havaintonsa perusti. Joka tapauksessa hänen kertomansa vaikuttaa uskottavalta.

Tämän poliisin mukaan rekkaa päin ajavat itsemurhakuljettajat aina vähentävät nopeuttaan ennen lopullista törmäystä. Näin he eroavat rattiin nukahtaneista. Epätoivoisinkaan ihminen ei rohkene kaasuttaa ennen osumaa. Viimeisellä hetkellä kuitenkin kaduttaa tai iskee epävarmuus.

Ehkä kumoamaton itsesuojeluvaisto selittää sitäkin, miksi monet itsemurhayritykset niin sanotusti epäonnistuvat.

Enhän minä tätä tiedä. Kunhan vain tuumailen.