Ohjeita Dostojevskin aloittamiseen

Elämäni kolmen merkittävimmän saavutuksen joukkoon luen sen, että jokunen ihminen sanoo innostuneensa minun juttujeni pohjalta lukemaan Fjodor Dostojevskia. Hän ei ole kaikkein helpoin kirjailija, vaikka toisaalta ei mitenkään mahdoton. Aivan nuorena elämäkokemus ei kuitenkaan riitä. Olin lukenut Kirjoituksia kellarista ja Idiootin niistä mitään ymmärtämättä, kunnes noin kahdenkymmenen iässä aloin lukea Karamazovin veljeksiä. Se ei heti vakuuttanut, mutta jäi alitajunnassa vaivaamaan. Kuukauden kuluttua huomasin palaavani siihen tavan takaa, ja kun kaksi kuukautta oli kulunut, ajattelin sitä melkein koko ajan. Joku tulee uskoon, minä tulin Dostojevskiin.

Helpoin tie on lukea Rikos ja rangaistus. Siinä on selkeä, yksinkertainen rikosjuoni ja vetävä tarina. Jos aloittaa Dostojevskin lukemisen siitä, on kuitenkin vaarana, että pääsee aiheeseen kiinni liian helposti ja kuvittelee olevansa jo perillä, vaikka on vasta eteisessä. Sama helppous pätee Muistelmiin kuolleesta talosta. Toisaalta Rikos ja rangaistus on hyvä valinta, jos arvelee voimiensa riittävän vain yhteen kirjaan. Se on joka tapauksessa Dostojevskin tärkeimpiä romaaneja.

Kaikki viisaus tiivistyy Karamazovin veljeksiin. Kun sen on lukenut kahteen tai kolmeen kertaan, voi jo sanoa olevansa jotenkin sisällä kirjailijan maailmassa. Olen lukenut sen yhdeksän kertaa, mutta vielä aion täydentää näkemystäni. Tärkeitä ovat myös isot romaanit Idiootti ja Riivaajat. Pienemmistä kirjoista Pelurit osoittaa Dostojevskin koomikkopuolen. Kertomus on surkuhupaisa kuvaus uhkapelien ympäriltä. Kirjoituksia kellarista on eksistentialistin käsikirja. Viimeksi olen innostunut Kaksoisolennosta, joka on luultavasti maailman ensimmäinen identiteettivarkautta käsitellyt romaani.

Kommenttikirjallisuus auttaa Dostojevskin paradoksaalisuuden ymmärtämisessä. Itselleni Alex Matsonin Kaksi mestaria oli ratkaisevan tärkeä. Mihail Bahtinin Dostojevskin poetiikan ongelmia on astetta akateemisempi, mutta kertoo samoista teemoista.