Kymmenen parasta tekstiäni vuodelta 2021

Olen tehnyt elämäni tilinpäätöstä viime vuoden osalta. Yksi tapa on valita blogiteksteistäni 10 eniten omia ajatuksiani liikuttanutta kirjoitusta. Olen kirjoittanut blogeja kaikkiaan 134. Luku on yhtä pienempi kuin edellisenä vuonna, joka oli ennätyksellisen satoisa. Tällaisia ovat valintani ilmestymisjärjestyksessä:

 1. Jukka Viikilän Finlandia-palkinnon voittanut romaani Taivaallinen vastaanotto on herättänyt keskustelua siitä, kuinka vaikealukuinen romaani saa olla. En ota kantaa Viikilän kirjaan, koska en ole sitä lukenut. Olen kuitenkin päätynyt ajatukseen, että siedettävästi lukukelpoisen romaanin tekeminen kuuluu kirjailijan ammattitaitoon. Kirjailijan ammattia on ymmärretyksi tuleminen 

2. Eri sukupolvista nuoret ovat hävinneet koronassa eniten. He ovat menettäneet niitä elämän aikoja, joista vanhemmat ikäpolvet saivat nauttia täysin siemauksin. "Tämä on ainoa vuoteni, jolloin olen 16-vuotias." Koronassa katoaa nuoruuden idea 

3. Tässä on proosaruno kiirastorstailta. Se julistaa, että kenenkään ei pidä luulla olevansa parempi kuin muut. "Päätit elää itsellesi. Mitäpä muista. Oma onnesi oli tärkeämpi kuin muiden murhe. Ruokapöydässä et välittänyt jäikö muille. Kaadoit puun vaikka siinä oli linnulla pesä. Tallustit likaisilla kengillä lattian poikki. Joku toinen siivoaa." Syntisten sairaala 

4. Teksti ei oikeastaan ole omani, vaan on kuvaus siitä, mitä roskakuskina työskentelevä Ari Mäenpää kirjoitti: roskakatosta rakennettaessa pitäisi kysyä, mitä kuljettaja siitä ajattelee. Muista kysyä roskakuskilta 

5. Otsikko hämää. Kirjallisuuden ystävät -nimisessä Facebook-ryhmässä oli ketju, jossa kysyttiin huonointa ikinä kokonaan lukemaasi kirjaa. Eräät valinnat olivat kummallisia, ja väitän niitä vastaan. Huonoin ikinä lukemani kirja 

6. Ateistiksi ilmoittautuvat julistavat usein, etteivät usko jumalaksi kutsuttuun olentoon. Ehkä jotakuta voi yllättää tieto siitä, etten usko minäkään. Jumala ei ole jokin lisäolio 

7. En muista elämäni varrelta dramaattisempaa jalkapallo-ottelua kuin Tanskan ja Suomen välinen peli EM-kisoissa. Tässä voi palauttaa mieleen, mitä kaikkea siinä tapahtuikaan. Käsikirjoittaja rällästi 

8. Tässä on pohdintaa ajasta ja siitä, kuinka elämä rakentuu niin kuin sipuliin tulee uusia kerroksia. Kukaan ei jätä lapsuutta taakseen, vaan ainoastaan kätkee sen sisäänsä. Mennyt kulkee aina mukana, vaikka sen päälle kasvaa uusia kerroksia. Elämä ei ole jana, se on sipuli 

9. Kannattaa miettiä tervehdyksiään ja avauslauseitaan. Ne voivat karkottaa. Aikanaan tuttujen sanat saivat minut tuntemaan, etten enää kuulunut kotikaupunkiini. Ne pumpsauttivat ulos 

10. Tämäkään tekstini ei ole omani. Mari Drah on kirjannut muistiin liikuttavan tapauksen mummon ja mopoauton kohtaamisesta. Se saa muistamaan, että on olemassa myös hyviä ihmisiä. Mummo kohtaa mopoauton 

Koomisen vakavaa ja helposti unohtuvaa vuodelta 2021

Radion Tiedeykkösessä kerrottiin, että mustien aukkojen olemassaolo on aukottomasti todistettu.

Presidenttigallupissa kerrottiin, että myös Jenni Haukiolla on jonkin verran kannatusta. Laura Huhtasaari puolestaan tarjosi ehdokkaaksi Teemu Selännettä.

Presidentti Bidenin juhlissa esiintynyt nuori runoilija Amanda Gorman ei hyväksy kääntäjäkseen ketä tahansa. Ihonvärilläkin on hänelle merkitystä. Ehkäpä Kafkan novellista Erään koiran tutkimuksia valmistuu joskus käännös saman periaatteen mukaan ja siitä vastaa saksaa osaava hurtta. Juha Hurme puolestaan suomensi Kiven Seitsemän veljestä.

Lepakoiden talvielämän salaisuus on ratkennut. Ne talvehtivat kallioleikkauksissa. Sen sijaan ei tiedetä, millä keinoin kissat suunnistavat.

Suezin kanavaan juuttunut rahtilaiva oli pitkästä aikaa tavallisen ihmisen helposti ymmärtämä ongelma.

Uutisoitiin, että Volkswagen muuttaisi Amerikassa nimensä Voltswageniksi. Uutinen oli ankka.

Englannissa on käytetty 20 vuoden ajan ohjelmistoa, joka näytti työntekijöiden varastaneen kymmeniätuhansia euroja, vaikka kukaan ei ollut varastanut mitään. Jotkut työntekijät oli tuomittu vankilaan, ja joku oli tehnyt itsemurhan. Syytteessä oli ollut kaikkiaan 736 postityöntekijää.

Uusilta ennätyspitkiltä rekoilta vaaditaan, että niiden perässä on kyltti, jossa lukee "pitkä". Kolmostieltä tavattiin kuorma-auto, jonka perässä oli vastaava kyltti "pätkä".

Vuonna 2018 piispa Björn Vikström sanoi: "Olemme yhdessä kulkeneet pitkän matkan kukin paikallamme pysyen." Sijainti ei ole muuttunut.

Yle uutisoi tutkimuksen, jonka mukaan joka toinen nuori aikuinen on kiinnostunut BDSM:stä. Taas yksi nelikirjaiminen lyhenne.

Huawein tietoturvajohtajan mukaan Suomessa pitäisi siirtyä seitsenpäiväisiin työviikkoihin, jotta saataisiin Amerikka ja Kiina kiinni.

Tornionjoella on aivan oma hyttyslajinsa, jota ei tavata mistään muualta.

Suomen kannattajat huusivat kuorossa "Christian", ja tanskalaiset vastasivat "Eriksen". Se oli kauneutta lähellä kuolemaa.

Saksan maalivahdin hihassa oli sateenkaarimerkki. Paljon oli puhetta Turussa sateenkaaren väreihin maalatusta suojatiestä.

Rippikoululaiset eivät enää tiedä Breivikistä eivätkä ole perillä siitä, millä puolella heidän esivanhempansa olivat vuonna 1918.

Olympiakisoissa joku raivostui hevoselleen holtittomasti. Norjalainen juoksija paineli 400 metrin aidat kovempaa kuin yksikään suomalainen 30 vuoteen ilman aitoja. Joku ehkä uskoo, että tämä olisi mahdollista ilman apteekin asiakassuhdetta.

K-marketit julistautuvat kiusaamisvapaaksi vyöhykkeeksi. Julistautumisen jälkeen on ollut hiljaista.

Jumalan olemassaolo voidaan katsoa lähes todistetuksi. Tampereen uudelle jääkiekkoareenalle annettu nimi Uros Live ei toteutunut.

Suomi valitsi hävittäjänsä. Loppukisassa olivat vastakkain F-35 ja F-35. Voittaja oli yllätyksellisesti F-35. Odotusten mukaisesti F-35 sijoittui toiseksi. Pronssilla oli F-35. Hävittäjien määrä oli alkuperäisten suunnitelmien mukaan 64,0.

Tekniikan maailman mukaan Renault uusii mallistoaan ja Renault 4:n inkarnaatio on tulossa. Inkarnaatio tarkoittaa lihaksi tulemista. Mielenkiintoista.

Herkkää rakkautta: Kansainvälisen jääkiekkoliiton puheenjohtaja Fasel halasi sydämellisesti Valko-Venäjän diktaattori Lukashenkaa.

The Economist -lehti ei vieläkään julkaise kirjoittajien nimiä: "Se, mitä kirjoitetaan, on tärkeämpää kuin kuka kirjoittaa."

Tampereella Kalkun metsästä löytyi tiskikone, pyykkikone, pakastin ja autonrenkaita vanteineen ja ilman. Eivätkö nykyajan nuoret voisi tyytyä ajamaan mopoilla?

Abiturientin lausuma: "Lukio on kiihdytyskaista, jossa ei saa hidastella eikä vilkuilla sivuilleen. Ei muuta kuin nilkka suorana kohti suurenmoista tulevaisuutta."

Vuoden painavin lause: "Tänään poikani täyttäisi 27 vuotta."

Rippikoululaisen ajatus: "Pidän siitä, että minua kohtaan ollaan kivoja ja ystävällisiä, sillä silloin minäkin olen kiva ja ystävällinen." 

 

Joulukolumnin jälkipuheet (arkipäiväisyydestä)

Aamulehti on tilannut minulta kolumneja niin, että niitä ilmestyy joka kuudes viikko. Joulukolumnini ilmestyi vain netissä ja oli sovitun kiintiön ulkopuolelta.

Minun on aina ollut helppo kirjoittaa joulusta. Niin paljon kuin olen sitä tehnytkin, minulla ei ole koskaan ollut vaikea löytää aiheeseen uutta näkökulmaa. Syynä on kertomuksen arkipäiväisyys, joka yhdistyy kristinuskon opilliseen ytimeen, inkarnaatioon eli Jumalan ihmiseksi tulemiseen.

Marian ja Joosefin kertomus sisältää paljon sellaista, mihin kuka tahansa ihminen törmää elämänsä aikana. On syvää hämmennystä (raskaudesta kuullut Joosef), yhteiskunnan vaatimukset (veronmaksu), elämän vaivalloisuus (sadankuudenkymmenen kilometrin matka), ulkopuolelle jääminen (ei löytynyt majapaikkaa), alkeelliset olot (seimi), lapsen syntymä ja vieraat onnittelijat (paimenet seimen äärellä). Ja kolme pistettä tähän. – Näistä kirjoitin kolumnini.

Aamulehden tekstin alla joku kommentoi: "Eikös jouluevankeliumin suurin ihme ollut siinä, että Jumala syntyi ihmiseksi?" En ole vastannut lehden sivuilla tähän kysymykseen, koska se perustuu jonkinlaiseen väärinkäsitykseen, ja niiden korjaaminen onnistuu vain ani harvoin. Yleensä tilanne menee vain entistä sekavammaksi. Kolumnissanihan ei ole kyse adjektiivien vertailuasteista suuri – suurempi – suurin. Jos joku sanoo, että hänen äitinsä on maailman paras äiti, hän ei tarkoita, että hänen äitinsä olisi parempi kuin sinun äitisi. Ihmeisiin ei sovi myöskään materiaalinen vertailu. Jos Jeesus olisi ruokkinut viidentuhannen ihmisen sijasta kymmenentuhatta, ihmeen ihmeellisyys ei olisi siitä tuplaantunut.

------- 

Kolumni on täällä.

Kun jouluna tapahtuu joulua

Kolme vuotta sitten kerroin aattoiltana kirkossa seuraavan jutun, jonka minäkertoja on alkuaan ollut Sirpa Hämäläinen. Tarina ansaitsee päästä tekstimuotoon.

 Sinä aattona minulla oli ikää kahdeksantoista vuotta, kun olin hotellitöissä vastapäätä rautatieasemaa. Harvat hotellivieraat olivat hiljakseen. Seuranani keittiössä oli kaksi muuta ihmistä, ja vielä oli yksi tarjoilija ja emäntä. Hiljaisuus rikkoontui, kun yksi pitkän matkan juna lakkasi kulkemasta ja toppasi Tampereelle. Äkkiä hotelliin tuli junallinen ihmisiä, ja kovin olivat harmissaan, kun tänä jouluna ei oltaisi kotona. Vanhemmat jäisivät tervehtimättä ja lahjat jakamatta. Olivat pitkämatkaisia kaikki.

Vähitellen heidän olonsa lievittyi, kun he käsittivät, että joulu se oli täälläkin ja että sitä saattoi viettää myös näiden ihmisten kanssa. Puhe alkoi sorista vieressä istuvan ventovieraan kanssa, vaikka ei ollut ennen sanonut hänelle sanaakaan. Loppuillasta kaikki olivat hyvillä mielin. Me keittiössä kolusimme kylmiöstä ja kaapeista mitä oli ja teimme parhaamme. En muista saatiinko me ylimääräisestä joulutyöstä mitään palkkaa. Ei se tuntunut tärkeältä.

Jouluaamuna laitettiin aamupala, ja sitten matka jatkui. Korvaavan junan ansiosta pääsivät kohti pohjoista.

Varsinkin itäisestä Suomesta kerrotaan lukuisia legendoja, jotka opettivat armeliasta suhtautumista kerjäläisiin ja yösijan anojiin. Legendoissa Jumala tai Jeesus tai he yhdessä liikkuvat kerjäläisten hahmossa maan päällä ja ilmestyvät ihmisille. Monet pitävät Kristusta huomaamatta vieraanaan, kun antavat apunsa hylätylle ja unohdetulle.

Karjalan laulumailla tämä kristillinen vakaumus ei jäänyt vain siihen, että ihmiset olisivat kertoneet tarinoita toisilleen. Joulun sanoma ylsi liikuttavalla tavalla keväälle ja kesän yli syksyyn saakka. Jaakko Haavio kertoo eräästä naisesta, joka piti jatkuvasti mökissään esillä pyyhettä ja puhdasta vettä siltä varalta, että Jeesus tulisi hänen vieraakseen.

Jospa totuus onkin tässä: Kristus voi syntyä meidän elämäämme silloin, kun jätämme hänelle oven auki ja kun katamme pöydän hänelle ja hänen kaltaisilleen.

Hotellin henkilökunta teki juuri sitä, mihin kristinopin syvyys kutsuu. Tosi joulu on outoa kaksoisliikettä: ovi kiinni jotta voisimme olla rakkaiden kanssa, ovi auki, jotta tuntematonkin pääsisi sisään. Se on sekä lähimmän rakastamista että vierasvaraa.

Jossittelu on kaikkein hyödyttömintä

"Jos Suomi ei olisikaan sodan aikana..." "Jos Suomi ei olisi liittynyt EU:hun..." "Jos Pukin sijasta Pohjanpalo olisi valittu avaukseen..."

Ja samanlaisia kysymyksiä yksilötasolla: "Jos olisin Maijan sijasta ottanut Liisan..." "Jos en olisikaan mennyt lukioon..." "Jos olisin silloin vaihtanut työpaikkaa..."

Tällaisilla jossittelevilla kysymyksillä moni luulee aloittavansa mukamas viisaan keskusteluun. Oikea vastaus kaikkiin alkuihin kuuluu kuitenkin näin: "... olisi voinut tapahtua ihan mitä tahansa."

Historia tai elämä ei ole testilaite, jolla voidaan kokeilla erilaisten ratkaisujen erilaisia seuraamuksia. Empiiriset tutkimukset ovat mahdollisia laboratoriossa, mutta eivät keskellä elämänkulkua. Historia toteutuu vain yhdellä tavalla.

Niin viisasta ihmistä ei olekaan, että hän pystyisi sanomaan, mitä olisi tapahtunut, jos alkuaan olisi tapahtunut aivan jotain muuta kuin oikeasti tapahtui. Muuttujia on liian monta.

Että se niistä kaikista jossitteluista.

Jugoslavian sodassa pelättiin likaisia kalsareita

Kerrotaan, että Jugoslavian sisällissodan aikana ihmiset halusivat aina varmistaa alusvaatteidensa moitteettoman kunnon.  Kuolema saattoi tulla arvaamattoman nopeasti, eikä kukaan halunnut, että ruumispartiossa olisi nähty likaiset kalsarit.

Kun ihminen on äärimmäisen ahtaalla, yllättävät asiat nousevat päällimmäiseksi. Jugoslaviassa alusvaatteista huolehtiminen oli kaikkea muuta kuin turhamaisuutta, koska enää ei voitu ajatella, että "eihän niitä kukaan näe". Tosin huolehtiminenkaan ei aina auttanut, vainaja kun ei kontrolloi vatsansa toimintaa.

Ihminen ei halua jättää jälkeensä häpeää. Kunniallinen lähtö on yksi hänen ikiaikaisista unelmistaan.

Mummo kohtaa mopoauton

 Mari Drah, rakas rippilapseni ammoisilta ajoilta, kirjoitti liikuttavan tapauksen mopoautoilevan tyttärensä ja tuntemattomaksi jääneen mummon kohtaamisesta. Kopioin Marin tekstin tähän: 

Mopoautoileva lapseni pyrki maantielle isänsä pihasta. Keli oli iljanteinen. Samaan aikaan tien liittymää lähestyi mummeli rollaattorillaan. Ystävällinen vanhus pysähtyi viittilöimään tyttärelle etuoikeutta leikata linja.

Tytär yritti parhaansa, mutta renkaat suti sutimistaan. Mummo hylkäsi rollaattorinsa ja köpötteli koputtamaan mopomobiilin ikkunaan.

"Onko sulla tässä talvirenkaat?"

"Joo, on, mutta on vaan niin liukasta."

"No yritäpäs vielä, niin minä työnnän."

Mummo tuuppasi ja tuossa tuokiossa tyttö oli radalla ja teräsmummo köpötteli takaisin rullakelkkansa puikkoihin.

Joulun ihme?

Hienointa on paperinen joulukortti

Välillä kannattaa karsia elämästä romppeita ja rihkamaa pois. En kuitenkaan karsisi joulutervehdyksiä. Ne todistavat, että toinen on ainakin hetken muistanut. Ne voivat kantaa yllättävän tärkeitä merkityksiä. Luulisin vieläkin, että ainoa jäljellä ollut lapsuudenystäväni olisi yhä elossa, ellei eräänä jouluna kortti olisi jäänyt tulematta.

Mielelläni lähettäisin tervehdyksiä enemmänkin, esimerkiksi kaikille nuorille, joiden kanssa olen elämää jakanut, ehkä tänä vuonna, ehkä neljäkymmentä vuotta sitten. Valitettavasti virkani pakottaa niukkuuteen, koska joku jäisi kuitenkin ilman ja pahoittaisi mielensä.

Minä otan mielelläni vastaan kaikenlaisia tervehdyksiä, ovatpa ne sähköposteja, tekstareita, mesetystä tai vatsappiviestejä. Facebook sopii, ja jopa Twitter vaikka sen käyttötarkoitus on toinen. Soittaakin saa. Viileä olo tulee vain silloin, kun huomaan olevani yksi muodollinen nimi jollain joukkopostilistalla. Viileys hälvenee vain sillä, että viestissä on jokin omaperäinen, syvällinen ajatus. Myöskään "kaikille hyvää joulua" ei tavoita henkilökohtaisesti.

Hienointa on saada paperinen joulukortti. Siihen sisältyy vaivannäköä ja ajatusta. Kortit ovat pitkään piirongin päällä, ja niihin tulee vilkaistuksi monta kertaa. Perheenjäsenetkin lukevat, ja kortin saaja saa kertoa, kuka tuokin lähettäjä on. 

Muutama vuosi sitten havaitsin surukseni, että joulun ydinaihe, Kristuksen syntymä on käynyt korteissa harvinaiseksi aiheeksi. Olen hyvällä omallatunnolla lähettänyt kortteja, joissa on ollut lintuja, tonttuja, kynttilöitä ja lumentaakkaisia puita. En paheksu niitä, mutta kun Betlehemin tapaus tietoisesti häivytetään korteista, tunnen että minun vakaumustani boikotoidaan. Ja sanotaan mitä sanotaan, perinteinen Marian ja Joosefin kertomus on paras ehdokas juhlan ydinsisällöksi, ja huonosti käy, kun ydin hukataan.

Sopivien kuvien puutteessa olen ruvennut kuvaamaan itse ja teettämään kuvistani kortteja. Kaksi joulua menin Berliinissä kuvaamillani seimillä. Tänä vuonna kävin Tampereella Finlaysonin kirkolla. Tällaisen näkymän löysin sieltä:

Kaliforniankondorit lisääntyvät neitseellisesti

Uusin Tiede-lehti kertoi yhdysvaltalaistutkimuksesta, jonka mukaan kaliforniankondorit kykenevät lisääntymään neitseellisesti. Tulos on julkaistu Journal of Heredity -tiedelehdessä.

Eläinmaailmassa neitseellinen syntymä ei ole aivan ainutlaatuista, koska eräät kalat ja matelijat pystyvät lisääntymään ilman koirasta. Linnuista siihen ovat aiemmin kyenneet vain jotkin kanat ja kalkkunat.

Tutkimuslöytö oli sattumaa. Tutkijat vain havaitsivat, että kaksi vankeudessa syntynyttä kondoria oli geneettisesti sukua kahdelle naaraslinnulle, mutta eivät yhdellekään uroslinnulle.

Saako Raamatun joulukertomus tästä tutkimuslöydöstä tieteellistä vahvistusta? – Ei saa.

Joosefin ja Marian tapaus ei kuulu luonnontieteiden alueelle. Joka sellaista luulee, siltä puuttuu sekä uskonnollinen että kulttuurinen sävelkorva.

Välituntivalvonnan surkeus

Koululla käydessä olen usein pysähtynyt välitunniksi oppilaita pihalle ajaneiden opettajien kanssa jutulle. En ole tavannut yhtäkään, joka olisi tehnyt sitä mielellään. Moni on huokaillut sitä, että tätäkö varten hän on opiskellut yliopistossa monta vuotta.

Viimeksi pari viikkoa sitten joku opettaja sanoi, että kun opettajan virkaan pätevöittävää auskultointia tehtiin, kukaan ei neuvonut, miten oppilaat voisi jaakata välitunnin ajaksi pihalle. Kasvatustieteen guruja kiinnostivat muut asiat. Ulos ajamisessahan eivät päde samat taidot, jotka auttavat tuntijärjestyksen pitämisessä. Käytössä on pelkkä keppi eikä porkkanoita lainkaan.

Jotta ilma vaihtuisi, monessa koulussa on varmaan pakko mennä pihalle. Lisäksi on selvää, että ulkoilma tekee hyvää kenelle tahansa.

Siitä huolimatta epäilen, että juuri tähän ulos ajamisen pakkoon olisi urani katkennut, jos olisi sattunut päätymään opettajaksi.

On varmaan monta ammattia, jossa arki täyttyy asioista, joista opinnoissa ei puhuttu mitään.

Kolumnin jälkisanat: on sitä jakaannuttu ennenkin

Minua on pitkään vaivannut sellainen ajatus, että tämä aika olisi jotenkin erityisen jakautunut ja riitautunut. Toismielisten blokkaaminen on kyllä vaarallista ja sitä on paljon. Minä olen tietoisesti yrittänyt pitää yhteyksiä myös niihin ihmisiin, jotka ajattelevat toisin kuin minä. Jossain menee tietysti raja, esimerkiksi siinä, että joku tykittää omaa propagandaa niin taajaan, että someseinälle ei muuta enää mahdukaan.

Nykyinen kahtiajako tuntuu kuitenkin Suomessa harrastelulta vanhoihin aikoihin nähden. Noin sata vuotta sitten ei tyydytty vihapuheeseen vaan ajauduttiin vihatekoihin ja sisällissotaan.

 

En osaa sanoa, kuinka paljon Aamulehden kolumnini on aiheuttanut keskustelua. Laskurit ovat menneet sekaisin tässä hässäkässä, kun olen siirtynyt itsenäisyyspäivän edellä joutoväkeen alati yltyvän vanhuuteni tähden.

 

Erikoisuutena mainittakoon se älypää, joka ryhtyi opettamaan minua kieliasioissa. Ei olisi kannattanut, olen niissä kohtalaisen hyvä. Älypää kirjoitti näin: "'Nykypäivää moititaan riitaisaksi'. Siis, tarkoitit tuota päivää, jolloin kirjoitit juttusi? Entä seuraavana päivänä, tai edellisenä päivänä? Jos tarkoitit pidempää aikaväliä, olisit varmaankin kirjoittanut 'Nykyaikaa moititaan riitaisaksi'.

En jaksanut kommentoida kirjoitusta, mutta sanon tässä, että "nykypäivä" ei tarkoita milloinkaan samaa kuin "tämä meneillään oleva päivä". Kielitoimiston sanakirjan mukaan sen synonyymeja ovat "nykyisyys" ja "nykyaika".

-----

Aamulehden kolumni on täällä.