Hän tanssi mielellään tyttöjen kanssa

Usein palaan kroatialaisen toimittajan ja kirjailijan Slavenka Drakulicin kirjaan Eivät tekisi pahaa kärpäsellekään. Tuossa kirjassaan Drakulic paneutuu Haagin kansainvälisessä rikostuomioistuimessa tuomittuihin sotarikollisiin.

Otetaan esimerkiksi vaikkapa Bosnian serbi Goran Jelisic. Ulkonäöltään Jelisiciä kuvataan kirjassa mieheksi, johon voi luottaa. Hänen vieressään tuntuu turvalliselta istua yöjunassa. "Jelisic näyttää luotettavalta naapurilta ja ihannevävyltä", sanoo Drakulic.

Hän tanssi mielellään tyttöjen kanssa ja joi olutta kavereidensa kanssa, mutta kalastamisesta hän piti yli kaiken. Saattoi unohtaa muun maailman ja itsensä ja keskittyä vedenpintaan ja ohueen nailonsiimaan.
Erään todistajan mukaan Jelisic oli hiljainen, ujo ja tunnetusti avulias: hän auttoi sodan aikana seitsemää tai kahdeksaa perhettä yhdellä ainoalla kadulla. Toinen todistaja muisti, kuinka Jelisic maksoi vanhan musliminaisen remontin.
Jotain kuitenkin tapahtui.

Pystyttiin näyttämään toteen kolmetoista tapausta, joissa Goran oli vartijana toimiessaan surmannut vangin. Kaikkiaan surmia oli ilmeisesti toista sataa.

Hän tappoi 18-vuotiaan muslimitytön. Hän tappoi vanhan miehen, koska tämä pudotti vesipullon maahan.
Hän tappoi nuoren miehen, koska tämä oli naimisissa serbinaisen kanssa.

Hän toisteli uhriensa kulloistakin määrää alituiseen: kuusikymmentäkahdeksan, seitsemänkymmentäyhdeksän...