Säätila
ja jalkapallo yhdistävät ihmiskuntaa
Real
Madridin kakkosjoukkueessa pelaavan Eero Markkasen tölväisy on saanut aikaan
paheksuntaa. Markkanen kehotti suomalaisia häpeämään, koska jalkapallon
EM-karsintaottelun televisiolähetystä katsoi vain 300 000 suomalaista.
Jalkapallossa
on kyse muustakin kuin urheilusta, ja siksi aihetta kannattaa miettiä muuta
urheilua enemmän. Jalkapallo erottuu globaalisuudellaan muista lajeista.
Ihmiskunnalla on kaksi puheenaihetta, jotka toimivat melkein missä päin
maailmaa tahansa. Toinen on säätila ja toinen on jalkapallo. Hiljattain YLE
teki raporttia Syyrian pakolaisleiriltä. Ei siellä puhuttu keihäänheitosta,
mutta sanat Neymar ja Casillas sielläkin tunnettiin. Jalkapallo mursi kielimuurin, oli jutun otsikko.
Olen
ollut kulttuurien välisissä kohtaamisissa, joissa äänettömyydeltä minut on
pelastanut vain se, että osaan puhua jalkapallosta. Futis on ihmiskunnan
yhteinen kieli, ja jos ei osaa sitä, sulkee maailmassa monta ovea.
Mauton
tölväisy paljastaa intohimottomuuden
Markkasen
tviitti on toisaalta mauton tölväisy. Ihmiset saavat tietysti katsoa
televisiosta mitä haluavat, ja myönnän että sunnuntain maaottelun toinen
puoliaika oli lähes traumaattinen kokemus. Niin pahasti Suomi jäi jalkoihin,
vaikka itse lopputulos ei ollut ruma, sillä yhden maalin vierastappio ei ole
jalkapallossa häpeä juuri koskaan. Ei olisi ollut vuosisadan ihme, jos Saksa
olisi tullut Belfastista kotiin samoin lukemin.
Toisaalta
Markkanen osui aivan oikeaan.
Jalkapallomaajoukkue on myös kansakunnan heijastuma. Maalla on sellainen
joukkue kuin se ansaitseekin.
Saksan
pelissä näkyy saksalainen järjestelmällisyys. Brasilia pelaa karnevaalia, joka
sekoittaa välillä vastustajan, välillä oman pään. Argentiina on siltä väliltä.
Afrikkalaiset ovat taitureita, mutta organisaatio ja tavoitteellisuus
puuttuvat. Englanti on edelleen maailmanmestaruutensa lumoissa, vaikka siitä on
aikaa pian viisikymmentä vuotta. Ruotsi ja vain Ruotsi voi nousta tasapeliin
neljänkin maalin takaa; niin kuin on nähty.
Ja
Suomi. Niin, Suomesta puuttuu intohimo. Katsojia on 300 000. Kuusi puolustajaa
ei kykene pitämään kurissa yhtä vastapuolen hyökkääjää. Pelaillaan peliä ja välillä hyökkäillään.
Katsellaan televisiosta, jos on satuttu oikealle kanavalle ja jos kilpailevalta
kanavalta ei tule laulukilpailua.
Hyvänä
päivänä voidaan olla kannustamassa, mutta huonona päivänä tyydytään
päivittelemään. Hillot noukitaan, mutta puuro ei kelpaa. Moitiskellaan, mutta ei surra. Ei uskota siihen, että itse
joskus osattaisiin. Ajatellaan, ettei kannata, koska muut ovat aina parempia. Kun Liverpool tai Manchester United tulevat HJK:n vieraaksi stadionille, HJK ei
voi olla varma, onko katsomossa enemmän sinistä vai englantilaisten punaista.
Ei
näin intohimottomalla maalla voi olla parempaa maajoukkuetta. Senkin tähden
joudumme olemaan hiljaa omistamme, kun ulkomailla tulee puheeksi urheilu ja
ylivoimainen valtalaji. Vieläkin joku muistaa siellä Litmasen, mutta nuoren polven näkökulmasta hän kuuluu jalkapallomuseoon.
Yllättävä
muutos on tulossa
Mutta
minäpä uskon muutokseen. Se voi tulla yllättävän pian ja yllättävästä syystä.
Suomen alle 21-vuotiaiden maajoukkue voitti viimeisimmässä pelissään
Luxemburgin 4 - 1. Kuulemma se ei pelannut edes oman tasonsa mukaisesti.
Nimilista
kertoo, miksi näissä kavereissa on intohimoa niin kuin myös neljässä miesten
nykymaajoukkueen pelaajassa (Eremenko, Hetemaj, Hradesky ja Sadik).
Tällainen
oli nuorten maajoukkueen nimilista:
1
Otso Virtanen
2
Dani Hatakka var.
3
Joel Mero var.
4
Daniel O’Shaughnessy
7
Moshtagh Yaghoubi C
8
Glen Kamara ->> 84. 17 Robert Taylor
9
Kimmo Hovi ->> 90. 10 Pyry Soiri
11
Vahid Hambo var. ->> 69. 18 Fredrik Lassas
14
Mikko Viitikko
16
Matej Hradecky ->> 61. 6 Armend Kabashi
20
Youness Rahimi ->> 74. 19 Richard Jensen
Vaihdossa:
12
Carljohan Eriksson
5
Tommi Saarinen
13
Alex Lehtinen
15
Nnaemeka Anyamele
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti