Syntisten sairaala

Tänään johdattelin proosarunolla kiirastorstain ja pitkäperjantain teemoihin:

Kirkko on Martti Lutherin mukaan syntisten sairaala. Niin että tervetuloa tänään syntisten sairaalaan. Tervetuloa jos olet hiljattain kuullut työpaikalla että myyntikäyräsi makaavat liian alhaalla tai jos et ole onnistunut lastesi kanssa.

Tai maanantaiaamuna päätäsi särki liikaa eikä ollenkaan taudin takia. Tai jos et onnistunut purkupallossa ja tuli oma maali. Tai jos uiguurien hätä ei sinua kiinnosta tai jos selität valintojasi sillä että yksi ihminen ei voi mitään. Tai olet tänäänkin ajanut sitä savuavaa hirviötäsi. Tervetuloa syntisten sairaalaan.

Tervetuloa sinullekin, joka ilmiselvän vääryyden havaitessasi pakenit siihen hokemaan, että pitää aina kuulla molempia osapuolia. Tai vaikenit kun olisi pitänyt sanoa ääneen. Tai olit totuudentorvena hajottamatta aivan kaikkea, kun muut antoivat sinun sanoa ja ymmärsivät niellä kiukkunsa.

Äläkä luule, ettei tämä sinua koskisi. Kyllä se meitä koskee, sinua ja minua, meitä kumpaakin. Kyllä se meitä molempia koskee, jos edes kerran rohkenemme katsoa elämämme syvyyteen.

Sinut kutsutaan mukaan, jos olet pessyt kätesi vääristä asioista, jos olet vetäytynyt taustalle seurailemaan, kun hyvä on saanut pahoilta palkan. Äkillinen muistinmenetys on ottanut vallan, kun sinulta on kysytty, etkös sinäkin ollut hänen seurassaan. Tai kun et tiedä, mitä tekisit niillä kolmellakymmenellä hopearahalla, jotka vääryydellä hankit. Aloitit sanoilla että minun ei ehkä pitäisi sanoa tätä mutta... onneksi olkoon, olit kerrankin oikeassa, sillä ei olisi pitänytkään.

Sinua kaivataan syntisten sairaalassa niin kuin jokaista sinää ja minää. Kun voimasi vain loppuivat ja mittasi oli tullut täyteen. Et jaksanut, jäit siihen, vaikka olisi pitänyt jaksaa vielä muutama metri, muutama viikko. Yhtä hetkeä et jaksanut hänen kanssaan valvoa.

Tervetuloa mukaan. Hylkäsit hänet, vaikka hän sinua tarvitsi. Unohdit köyhän, koska hän oli sinulle näkymätön. Katsoit yläviistosta ja sanoit puoliääneen että Jumalan kiitos etten sentään ole niin kuin tuo surkimus tai ylhäinen joka lankesi. Rakensit klikkiotsikon, levitit väärää huhua ja keksit helpon tavan rikastua muiden kustannuksella.

Päätit elää itsellesi. Mitäpä muista. Oma onnesi oli tärkeämpi kuin muiden murhe. Ruokapöydässä et välittänyt jäikö muille. Kaadoit puun vaikka siinä oli linnulla pesä. Tallustit likaisilla kengillä lattian poikki. Joku toinen siivoaa.

Tämä on syntisten sairaala.