Oli toinen peräkkäinen Aamulehden kolumni, johon en ollut täysin tyytyväinen. Tunsin velvollisuudekseni jotenkin kirjoittaa pääsiäisestä, mutta se on vaikea aihe kääntää sanoiksi. Jos on avoinna maailmalle, kärsimystä on silmät suut täynnä, mutta ylösnousemus pakenee silmiltä.
Málagan kaupungin tapa vapauttaa aina hiljaisella viikolla yksi vanki ansaitsi tulla kerrotuksi, mutta en saanut yhdistetyksi sitä kyllin hyvin suomalaiseen keskusteluun, joka on koskenut presidentin armahdusoikeutta. Jälkimmäisessä aiheessa oli muutenkin syytä pysyä viittausten tasolla, koska siitä on aivan hiljattain ilmestynyt erinomainen juttu Suomen Kuvalehdessä.
Kolumnin nettiversio oli parempi kuin printtilehden. Paperiversion taitto oli kummallinen. Teksti oli lehdessä matala ja, se oli levitetty koko sivun levyiseksi. Otsikko oli mielestäni huono, ja sillehän kirjoittaja ei voi mitään, koska se on aina lehden vallassa.
Keskustelua kolumnini ei käsittääkseni aiheuttanut paljonkaan, minkä arvasin jo ennalta. Kolumni saisi olla räväkämpi, ja hyvin toimiessaan se saisi herättää enemmän vastaväitteitä kuin tämä Málaga-tekstini.
Kolumnini on luettavissa täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti