Kolmenkymmenen vuoden takaiselta Islannin matkalta jäi mieleen paljon, kuten se että vasta kolmantena päivänä näimme saarella ensimmäisen puun. Ruokalistat olivat erilaisia kuin Suomessa. Jos halusi lihaa, tarjolla oli vain lammasta.
Lampaiden tärkeydestä kertoo kirjailija Halldór Laxness teoksessaan Pitäjänkertomuksia. Vanhoina aikoina kaikki elämä määriteltiin suhteessa lammaskarjaan niin kuin vielä Laxnessin omana elinaikanakin. Kun puhuttiin ilmoista, ainoana näkökantana oli se, miten ne vaikuttivat lampaisiin. Hyvä sää oli sää, joka oli hyvä lampaille, ja hyvä vuosi oli se, joka kasvatti niille ruohoa. Maisema ei voinut olla kaunis, ellei se taannut lampaille hyviä laitumia.
Entäs Suomessa ja nykyään? - Myös täällä on omat lampaat, eri ihmisillä hieman eri lampaaat; kuitenkin sillä tavoin samat, että millään muulla ei ole väliä. Voi niitä ihmisiä, jotka ovat muuttuneet yhden asian liikkeiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti