Kävin Kotkassa Langankoskella, jonne keisari Aleksanteri III rakennutti vuonna 1889 valmistuneen kalastusmajan. Hän vieraili siellä useina kesinä.
Mitä mahtoi keisari ajatella, kun käyskenteli kosken partaalla ja pysähtyi katsomaan sen kuohuja? Varmaan hän ajatteli suurelta osin samanlaisia kuin minä, tasavallan vankkumaton kannattaja. Tietyissä asioissa ihmismieli on yhteinen.
Mitä sitten minulle tuli mieleen? – Ainakin se, että koskessa on ylipaljon voimaa. Se vie mennessään keisarin ja hänen turvakaartinsa. Toiseksi ajattelin, että vapaana virtaavassa koskessa ihminen kohtaa äärettömyyden: vaikka se kuohuttaisi vettä miljoona vuotta, se ei koskaan toista itseään vaan aina löytää itsestään uuden muodon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti