Vain kerran elämässäni olisin voinut vaikuttaa siihen, millainen roskakatos pihanperälle rakennetaan. Siinä neuvonpidossa ei tullut kenellekään mieleen, että voisi kysyä myös roskakuskin mielipidettä; hänen työhönsä katos ennen muuta vaikuttaa.
Roskakuskina työskentelevä tuttuni Ari Mäenpää tarttui erääseen nettikeskusteluun ja kertoi tärkeimmät näkökulmat. Olen tiennyt hänet erinomaiseksi kirjoittajaksi, ja sitä hän oli tälläkin kertaa. Välimerkit ovat tietysti sivuasioita, mutta siitä huolimatta on kuvaavaa, että nekin olivat kohdallaan.
Mäenpää sanoo, että yhdeksässä katoksesta kymmenessä astia on vaikeasti kaivettavissa esiin. Jätepisteen olisi hyvä olla kadunvarressa niin, että auton tarvitsee vain pysähtyä kohdalle. Ei ole hyvä, että raskaalla kalustolla koetellaan pihojen kantavuutta ja peruutellaan ahtaisiin paikkoihin. Turvallisuus kasvaa peruutuksien vähetessä, koska mikään kamera tai peili ei korvaa tuulilasia.
Katoksessa ei saisi olla pientäkään kynnystä. Jos jokaisen kuljettajan ei-niin-rakastama ovi on aivan pakko rakentaa, oviaukon on oltava kyllin suuri. Sama pätee koloon, jossa itse astia on. Tiukka on hyvä, mutta ei ole väljän voittanutta.
Kirjoitus päättyy sanoihin: "Älä tee 'jonkinmoista', jos et oikeasti tiedä mitä olet tekemässä. Kysy vaikka edes siltä omalta roskakuskiltasi ensin. Paras jätekatos on yleensä se, jota vielä suunnitellaan."
Viisaus voi olla yllättävän lähellä ja yllättävässä suunnassa. Se voi olla vaikkapa roska-auton hytissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti