Sateenkaari on nykyään melkeinpä päivittäistä uutisaineistoa. Jalkapallokisojakaan ei voi seurata törmäämättä siihen. Vanhan testamentin tuntijoille sen symboliikka on tuttua, mutta monilta ihmisiltä tieto on kadonnut muun sivistyksen mukana. Niinpä muistuttelen tässä, mistä alkuaan on kyse. Olen joskus ottanut kantaa seksuaalisiin vähemmistöihin, mutta tällä kertaa rajoitun kirjoittamaan vain itse sanan symboliikasta.
Fysikaalisena ilmiönä sateenkaari on tuttu ympäri maapalloa. Sen vuoksi se ei ole minkään kansan tai kulttuurin yksityisomaisuutta. Kreikan mytologiassa sateenkaarijumalatar Isis kulki välittämässä Zeuksen ja Heran käskyjä. Kiinan kulttuurissa se on kuvannut jinin ja jangin yhteyttä. Eurooppalaisissa kansanuskomuksissa se on viitannut rikkauteen, kun sen toisesta päästä on voinut löytää aarteen.
Fysikaalisesti sateenkaari syntyy, kun auringon eri aallonpituuksia sisältävä valo osuu vesipisaran kaarevaan pintaan. Veden optinen tiheys toimii prismana niin, että valkoinen valo hajoaa eri väreiksi.
Kaikesta monikulttuurisuudesta huolimatta sateenkaaren symboliikka viittaa länsimaisessa maailmassa ennen kaikkea Raamattuun. Siellä sen voi löytää vedenpaisumuksen jälkeistä aikaa kuvaavasta tekstistä (1. Moos. 9). Se on merkki liitosta, jonka Jumala solmii ihmisten ja luomakunnan kanssa. Jumala lupaa, ettei hän milloinkaan salli tuhotulvan hukuttaa kaikkea elävää: ”Asetan kaareni pilviin, ja se on oleva merkkinä minun ja maan välisestä liitosta. Kun annan pilvien nousta taivaalle ja sateenkaari näkyy pilvissä, muistan liiton, jonka olen tehnyt kaikkien elävien olentojen, kaiken elollisen kanssa.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti