Kuplavolkkaria mainostettiin aikanaan sillä, että vain kaksi osaa oli säilynyt entisellään auton syntyajoista lähtien. En muista, mikä se toinen oli, mutta toinen alkuperäinen osa sijaitsi jossain vaihdekepin alapäässä.
Mainos jäi pikkupojan mieleen ilmeisesti sen takia, että se niin suurenmoisesti onnistui selittämään legendaarisen automallin salaisuuden. Tunnistettavuus säilyi koko ajan, mutta siitä huolimatta autoa uudistettiin koko ajan. Hienovaraisesti viilattiin ulkonäköä ikkunoiden kokoa muotoa muuttamalla. Sähköjärjestelmä vaihdettiin ja lamppujen asettelua muutettiin. Moottoria suurennettiin ja uusia turvaominaisuuksia kehitettiin. Uuden vuosimallin muutokset herättivät intohimoa pikkupojissa ja varmaan heidän isissäänkin, mutta kaiken aikaan oltiin varmoja siitä, että Kupla oli aina Kupla.
Kun automalli oli kuitenkin lopulta haudattava, uuden suunnittelijat julistivat halunneensa säilyttää vanhasta mallista sen hengen, vaikka muoto oli eri.
Kuplavolkkari on ollut minulle sillä tavoin esikuva, että samalla tavoin toivoisin kirkkoa uudistettavan: pikkuhiljaa, mutta tunnistettavuus säilyttäen. Rauhallisessa, poukkoilemattomassa kehityksessä on myös jalkapallon suosion salaisuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti