Jalkapallo-otteluiden seuraamisessa on muutakin kiinnostavaa kuin itse peli. Olen huvittunut selostajien käyttämästä kielestä. Tietysti kuulee ärsyttävyyksiä, kuten puhumisen "pelivälineestä", vaikka tavallinen "pallo" on paljon kätevämpi ja eläväisempi sana. On kuitenkin paljon hauskaa ja luovaa.
Viime aikoina on puhuttu louhikkoisesta kosketuksesta, joka on pehmeän kosketuksen vastakohta. Ilmaus on uusi, sillä ainakaan talvella Kielitoimiston sanakirja ei tuntenut sitä. "Louhikkoinen" kertoo hyvin asiansa. Yläilmoihin karannut korkea pallo on taas "säähavaintopallo".
Kun on saanut ujutettua pallon vastustajan jalkojen välistä, ainakin Tampereen seudulla sanotaan, että "meni längistä". Se on kuvaavampi kuin tuore ilmaus "meni putkista". Leveällä olevat jalat todellakin muistuttavat hevoselle puettavia länkiä.
Pelikentällä kuulemani, yksin yrittämiseen liittyvä sanonta "syöttö on aina riski" on mielestäni hauska, ja ohilaukaukseen liittyvä käsite "hehtaaripyssy" on muuten hyvä. Olen jopa miettinyt, miltä sellainen pyssy näyttäisi. Sanaa voisi hyvin levittää urheilukenttien ulkopuolelle esimerkiksi poliittiseen kieleen.
"Tällääminen" tarkoittaa nykyään laukaisemista, ja minun kouluaikojeni poikaporukassa vastapalloon vetäminen oli kekseliäästi rentouttamista. Mielestäni se saisi tulla yleiseen käyttöön.
Sen sijaan "bussin parkkeeraaminen" moneen kertaan toistettuna on aika tylsä ilmaus. Voisi puhua vaikkapa perunoiden istuttamisesta tai betoniporsaiden perustamisesta. Siitä selviäisi, että puolustuksen läpi ei niin vain mennä.
Kukaan ei puhu enää "karvaamisesta", se on prässäämistä nykyään. Uusi ilmaus hukkaa sen ajatuksen, että taktiikan voi laatia sekä myötä- että vastakarvan periaatteella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti