Tilpehööriä vuodelta 2020

Erikoisia tai muuten merkittäviä tapauksia

Teslan takana oleva Elon Musk sai lapsen, joka sai nimen on X AE A-XII Musk. Lepakoiden talvehtimispaikkoja ei tunneta vieläkään, vaikka asiaa on tutkittu. Pian ei voi enää tutkia ihmisen tähtitaivaskokemuksia, sillä enää alle viidennes maapallon ihmisistä näkee tähtitaivaan, jota valosaaste ei ole lainkaan pilannut. Eurooppalaisista vain 60 prosenttia näkee Linnunradan.

Eskimo-niminen jäätelö lakkasi olemasta, ja suomalaiset ovat maailman väestöstä edelleenkin alle yhden promillen kokoinen vähemmistö. Teekkarit on todistettu vielä kelvottomammiksi bilettäjiksi kuin Seinäjoen tangomarkkinoiden juopuneet, keski-ikäiset naiset. UPM lopetti Kaipolan tehtaan ja tuhosi yhden paikkakunnan. Tehdas ei tuottanut tappiota, mutta mitäs väliä sillä on, ihmisiähän ne vain ovat. Kaipolasta voisi ostaa kerrostalon 30 000 eurolla, eikä siellä ole omakotitalolla työpaikkojen puutteessa muuta arvoa kuin se, mitä sisustuksesta voisi saada. 

Vuoden ehkä puhutuin kirja oli Wallacen Päättymätön riemu, jonka nimesin päättymättämäksi riesaksi. Laskin päässäni, että se ei ehkä sittenkään ole sen vaatiman ajan arvoinen ja lopetin 80 sivun jälkeen. Maailmassa on muitakin hyviä kirjoja. Vuoden sykähdyttävimmäksi urheiluhetkeksi on ehdotettu Amanda Rantasen naamamaalia, jolla Suomi voitti Skotlannin. Minusta maali oli nolo vaikka tuloksellisesti onnekas päätös kelvottomalle maalintekoyritykselle.

Pitkäperjantain kirkonmenoja striimatessa tapahtui jotain kummallista. Lähetys putosi alkukuvissaan ainakin kahdesti Youtubesta pois. Hetken ihmettelyn jälkeen ryhmän ammattilainen, joka vastaan firmansa puolesta striimien välittämisestä, ehdotti että vaihdetaan se Jeesuksen kuva sieltä pois. Jo rupesi lähetys pysymään päällä. Ilmeisesti Jeesus oli liian vähäpukeinen Youtuben tekoälylle.

Osuvia ja osumattomia vastauksia

Vuoden parhaimman vastauksen lausujana voidaan palkita Pirkkalassa asuva nuorimies Niko Nurhonen. Häneltä kysyttiin, mikä aivan turha asia vie eniten hänen aikaansa. Hän vastasi: ”Meinaaminen.” Sopii miettiä myös sitä, kuinka filosofi Bernard-Henri Lévy sanoi: ”Kirjallisuudesta voi jo lukea, kuinka koronaviruksen ansiosta voimme keskittyä tärkeimpään ihmissuhteeseen, joka on suhde itseemme. Rehellisesti, en ole ollenkaan varma, onko se tärkein ihmissuhteemme.”

Erääseen omaan kommenttiini olen tyytyväinen. Muuan tuttu sanoi tehneensä lopullisen päätöksen pysyä uskon ja kaikkien uskontojen puolella. Vastasin: "Voisin ehkä rukoilla Jumalaa, että hän sen sinulle suuressa armossaan sallisi." Maaliskuulla Kulkuri tuli nettiin rukouksineen, ja joulun aikaan hän lähti pois.

Aivan kaikki tämän vuoden vastaukset eivät ole osuneet oikeaan. Aloittavasta rippikouluryhmästä puolet arveli arkkipiispaksi Tapio Luomaa. Kolmannes oli Esko Valtaojan kannalla. Joka kuudes vastasi että Tapani Kansa. Neljäntenä vaihtoehtona ollut Sari Essayah sai nollat. Kiinnostavaa oli, että samat vuoden 2020 rippikoululaiset kuuntelivat rauhallisesti 900-luvulta peräisin olevaa gregoriaanista kirkkomusiikkia, eikä heillä ollut kiire pois.

Oikeaa suhtautumista ihmisiin on osoittanut Suomen jalkapallomaajoukkueen valmentaja Markku Kanerva. Joukkueen kapteeni Tim Sparv kertoi näin: ”Hän on tarkka siitä, että kaikki tervehtivät toisiaan ja ottavat kaikki muut huomioon, myös taustaryhmän jäsenet niin, että kaikki kokevat olevansa osa suurta joukkuetta.”

Ei aivan koronasta mutta sen liepeiltä

Sanotaanpa koronastakin jotain. Vessapaperia hamstrattiin ja Uusimaa eristettiin. Järvisen Pena saatiin huoltsikan baarissa kommentoimaan maskien käyttöä: ”Suosittelen maskien käyttöä kaikille suomalaisille, myös tilapäisesti ulkomailla opiskeleville.”

Etiopiassa asuva tuttuni kyseli, miten siellä saa ihmiset pesemään käsiään, kun heillä ei ole edes vettä juodakseen. Etiopia on muutenkin huonossa jamassa, joko sodassa tai sodan partaalla. Kirjallisuuden klassikot nousivat uuteen arvoon. Lukusuosituksen ansaitsevat Albert Camus’n Rutto ja Daniel Defoen Ruttovuosi. Niistä selviää, että pandemian kohtaamisessa ihminen ei ole merkittävästi kehittynyt. Edelleenkin parhaiten toimii tartunnan saaneiden eristäminen. Camus’n Rutto on vertauskuvallinen kirja fasismista. Defoen Ruttovuosi taas kertoo Lontoota 1600-luvulla riivanneesta epidemiasta.

Vuoden paras uudissana on kulkutautimyönteinen, jolla voidaan korvata sanat rokotekriittinen ja rokotevastainen. Muita koronan tuomia sanoja on linjaaminen, joka tarkoittanee takavuosien päättämistä, ja suosittaminen, joka on muuttunut alkuperäisestä merkityksestään määräämiseksi. Suosituksiin ei liity varsinaista rangaistuksia, muiden ihmisten paheksuntaa kyllä. Ylen Mehiläisestä kerrottavassa uutisessa joku haastateltava sai tittelikseen kehittämisylilääkärin. Sitäkin kehtaa joku käyttää.

Poistuneita

Suuren maailman kuolleita ovat olleet Jörn Donner, Pentti Linkola, puolalainen säveltäjä Krzysztof Penderecki, kirjailija John le Carre ja Diego Armando Maradona, jonka vuoksi Argentiinassa oli kolmen päivän suru-aika. Jari Litmanen sanoi: ”En tavannut Maradonaa koskaan, mutta en oikeastaan ikinä halunnutkaan tavata häntä. Lähdin siitä, että hän on minulle esikuva, jonka pidän jossain etäisyyden päässä.” 

Amerikassa oli vaalit. Ensimmäinen vaaliväittely oli kiinnostava: toinen huusi eikä kumpikaan kuunnellut. Viime töikseen Trump kielsi joulukuussa modernin arkkitehtuurin USA:n liittovaltion rakennuksissa. Vastedes sallittuja rakennustyylejä ovat vain antiikin kreikkalaisroomalainen ja sen 1800-luvun kertaustyylit. Myös pyöveleillä on pitänyt kiirettä. Robin Hood oli lainsuojaton, ja hänen vastavastineensa on Vladimir Putin, joka on lainsuojainen myös virkansa jälkeen, koska häntä ei saa virkansa jälkeen syyttää yhtään mistään. Noin laajaa armahdusta ei Jumalakaan harrasta. 

Rikollisia eivätkä kaikki niinkään

Puhutuin rikollinen on ollut Niko Ranta-aho, josta tehtiin myös neliosainen TV-ohjelma. Iltalehden kolumnisti kommentoi sitä: ” Jopa hänen rippipappinsa on kaivettu naftaliinista ohjelmaan kuvailemaan sitä, kuinka asiallinen kaveri Ranta-aho oli nuorena." Ruotsin entisen pääministerin Olof Palmen murhan oli tunnustanut vuoteen 2016 mennessä 133 ihmistä. Lopulta Ruotsin poliisi ratkaisi, kuka heistä oli se oikea vai oliko joku 134:s. Ei jäänyt nimi mieleen, mutta ainakin poliisi pääsi jutusta eroon. Ehkä murhaaja oli sama mies, joka on ohjaillut Ruotsin rannikon sukellusveneitä. Jos Vastaamon skandaali olisi tehty dynamiitilla, ambulansseilla olisi pitänyt kiirettä.

Muuan alakoulun opettaja taas kertoi, että hänen oppilaansa oli maanantaiaamuna varastanut kaupasta itselleen aamupalaa. Neljä vuotta sitten Italiassa oli päätetty, ettei tämä olisi rikos. Italian korkeimman mukaan varastaminen henkensä pitimiksi on sallittua. Syytettynä oli ollut koditon mies, joka oli kähveltänyt genovalaisesta supermarketista neljän euron hintaisen makkarapaketin. 

Meidän rivarissa kävi varkaita. Asuntoihin ei tultu, vaan kävijät keskittyivät autopilttuiden koppeihin. Meiltä vietiin kaksi lasipurkkia, yksi kynttilä ja pesunestettä. Tosin niitäkään ei varsinaisesti varastettu, vaan ne oli kannettu naapurin koppiin ja jätetty sinne.

Kesälomamatkalla löytämäni liikeidea Joutsasta: Rock' roll & alcohol

Kipu katoaa, nolous pysyy

Täksi joululomaksi en ehtinyt tehdä merkittäviä kirjahankintoja, ja niin olen penkonut hyllyistäni lukemattomien kirjojen osastoa. Sieltä valitsin italialaisen Paolo Giardanon romaanin Alkulukujen yksinäisyys. Kirjan nimi viittaa siihen, että Giardano on siviilissä teoreettisen fysiikan tohtori. Alkuluku on hänen oman tieteenalansa sanoja. Se onlukua 1 suurempi luonnollinen luku, joka ei ole jaollinen muilla positiivisilla kokonaisluvuilla kuin yhdellä ja itsellään. Pienimmät alkuluvut ovat 2, 3, 5, 7, 11, 13, 17, 19, 23, 29. Alkuluku sopii hyvin yksinäisyyden symboliksi.

Giardanon romaanissa on sellainen nolon tilanteen kuvaus, etten heti muista, milloin olisin törmännyt kirjallisuudessa vastaavaan surkuhupaisuuteen.

Nuori nainen on vieraisilla miehen luona, joka on valmistanut hänelle aterian. Naisen ruokahalu on heikko, ja miehen poistuttua pöydästä hetkeksi hän ottaa pari tomaattia, menee niiden kanssa vessaan, pudottaa pönttöön ja vetää vessan. Tomaatit eivät kuitenkaan suostu viemäriverkostoon. Pönttö tukkeutuu, vesi nousee ja tomaatit jököttävät paikoillaan. Nainen yrittää uudestaan, mutta tomaatit eivät katoa minnekään. Lopulta vesi nousee pöntön reunojen yli ja valuu lattialle. 

Giordano ei yritäkään ratkaista tapahtumaa, vaan katkaisee kuvauksen.Lukija saa itse päätellä, miten tilanne jatkui.

Autettava pelastui, auttaja ei

Kristuksen sanojen mukaan ei ole suurempaa rakkautta kuin se, että antaa henkensä ystäviensä puolesta. Joskus näihin tapauksiin törmää aivan oikeasti.

Jostain vanhoista muistiinpanoistani löysin tapauksen, joka on sattunut Haapavedellä. Siellä 58-vuotias ja 65-vuotias mies olivat lähteneet toisistaan tietämättä mönkijöillään verkoille Ison Vatjusjärven selälle. Kun 50-vuotias huomasi toisen miehen, hän lähti tämän luokse. Mies vajosi railoon, ja mies jäi veden varaan mönkijän päälle. Verkkoja kokemassa ollut 65-vuotias lähti kävellen auttamaan tuttavaansa. Jää petti hänen allaan, ja hän hukkui.

Autettavasta sanottiin, että hän oli sairaalahoidossa, mutta hänellä ei ollut välitöntä hengenvaaraa.

Tapaninpäivä pilaa tunnelman

Tapaninpäivä on erikoinen kirkkopyhä. Väkeä on tavallista vähemmän, mutta paikalle tulijat ovat ihmisiä, jotka käyvät kirkossa harvoin, ehkä kerran vuodessa ja jouluisin. Kenties he ovat aikoneet ja ruvenneet ja ryhtyneet koko joulun, mutta ovat ehtineet vasta tapanina.

Heille joutuu tuottamaan pettymyksen, sillä idylli ja lumous kestävät vain hetken. Pian seimi on tyhjennettävä. On koottava vähät tavarat ja lähdettävä pakoon. Ratsuväki on jo tulossa surmatakseen kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat.

Kirkossa kuullaan Jeesuksen sanat: "Minä lähetän teidän luoksenne profeettoja, viisaita miehiä ja lainopettajia. Toiset heistä te tapatte ja ristiinnaulitsette, toisia ruoskitte synagogissanne ja ajatte takaa kaupungista toiseen."

*  *  *

Alla olevan kuvan olen ottanut Berliinistä Breitscheidplatzilta. Joulumarkkinoilla vuonna 2016 tapahtuneessa terroriteossa joukko ihmisiä jäi rekka-auton alle. Iskussa kuoli 12 ihmistä ja 48 loukkaantui.

Rukoileva kulkuri lähti omille teilleen

Maaliskuulla perustin rinnakkaisblogini, jonka nimeksi tuli Kulkurin iltarukous. Tarkoitukseni oli tutkia, mitä rukouksista voisi avautua. Kenties onnistuisin laajentamaan rukousten maailmaa ottamalla mukaan huumoria, leikkisyyttä, symboliikkaa, kielellisiä kokeiluja, päähänpälkähdyksiä ja ripauksen harhaoppisuutta. Ehkä saisin jotkut ihmiset keskustelemaan aiheesta. Yhtenä lähtökohtana olivat eräät Pentti Saarikosken rukouksen kaltaisen runot. Nekin todistavat, että elämän syvistä puolista voi puhua sinämuodossa.

Lupasin pitää blogiani jouluun saakka, ja tämän lupaukseni pidin. Lukijoita oli mukavasti ja täysin riittävästi. Toisaalta heidän määränsä ei kasvanut sellaista vauhtia, että minulla olisi ollut painetta jatkaa vielä joulun jälkeen. Asiat pitää lopettaa aikanaan, jotta jotain uutta voi tulla tilalle. 

Maaliskuun rukoukset olivat vielä hapuilua. Ne olivat hieman liian pitkiä, ja mielestäni tekstit paranivat heti huhtikuussa, kun ymmärsin lyhentää niitä. Eniten huomioita sai ajankohtainen, kolmea Nokialla kuollutta nuorta muistanut rukous.

Omia suosikkejani ovat nämä kaksi: "Kun sinä pälkähdät päähäni, minä heti huojennun" ja "Haloo, täällä minä, sinun kelvoton rakastajasi". Kaikkein tyytyväisin olen nuorten maailmasta nouseviin ja heidän kielellään kirjoitettuihin sanoihin: "Snäpätään, Jumala. Pidetään huoli, ettei striikki katkea." Ajatus vaikuttaa kenties lapselliselta ja jopa nuoria kosiskelevalta, mutta se sisältää oleellisen siitä,  mitä olisi hyvä tietää rukouksesta: rukous on yksinkertaisia viestejä Jumalalle. Niitä,olisi hyvä lähettää hänelle päivittäin, puolin ja toisin.

Kulkuri kiittää kavereitaan ja omalle luonnolleen uskollisena lähtee muille maille.

Englantilaiset romahtavat

Vaikuttaa siltä, että brexit vie Englantia kohti romahdusta. Heillä on aiheesta kokemusta. Esimerkiksi sopii jalkapallomaajoukkueen ohella heidän autoteollisuutensa. Vielä 1960-luvulla Suomessa myytiin todella paljon englantilaislähtöisiä autoja ja nykyään ei juuri mitään. 

Ford valmisti kummallisen takaikkunan Angliaa ja sen lisäksi Cortinaa ja Zephyriä. Hillmaneista tunnetuin oli Imp. Myös Triumpheja oli yllättävän paljon. Niistä Herald oli sikäli harvinainen auto, että siinä oli erillinen runko, minkä vuoksi siitä oli helppo rakentaa avoauto.

Varsinaisiksi legendoiksi kasvoivat Morris ja Austin Minit, jotka erosivat toisistaan vain maskin perusteella. Ministä tuli Suomessa kansallinen ylpeyden aihe rallimenestyksen takia. Tärkein oli Timo Mäkisen ensimmäinen sija Monte Carlossa aikana, jolloin turvallisuudesta ei juuri välitetty. Monte Carlon myyttisimmät vaiheet olivat Alpeilla öisin ajettavia pikataipaleita. Ajokelit olivat Mäkisen voittaessa poikkeuksellisen huonot.

Lisäksi Englannista tuli loistovaunuja ja persoonallisia urheiluautoja, kuten Jaguar E-Type, mutta tavallinen kansa pääsi näkemään niitä vain television sarjafilmeissä.

Englantilaisen autoteollisuuden ongelmat paljastuivat vasta 1970-luvulla, kun alkoi kuulua uutisia loputtomiin kestävistä lakoista. Vauxhall Vivaa ruvettiin kutsumaan vaivaksi, ja kun japanilainen Nissan aikanaan perusti tehtaansa Englantiin, se halusi sen nimenomaan paikkakunnalle, jossa ei ollut aiempia autotehtaita eikä niiden perinteitä.

Kesällä kuvasin pienen urheiluauton MG Midgetin, jonka tekniikka on Ministä.

Kaikkein älykkäintä somessa on Twitter

Twitter on älykkäintä mitä somessa on, vaikka Trump ja viihdemaailman pellet ovat saattaneet sen outoon valoon. Tyhjänpäiväisten typerysten kanssa ei kuitenkaan tarvitse olla tekemisissä, koska seurattavansa voi valita oman makunsa mukaan. Itse ei tarvitse julkaista mitään, sillä Twitterissä riittää pelkkä hyvien tilien seuraaminen.

Minunkin ennakkoluuloni olivat suuret, mutta mukaan mentyäni huomasin heti, että Twitter on erinomainen väline ajankohtaisten asioiden seuraamiseen. Aivan viimeksi pääsin Yhdysvaltain presidentinvaaleissa helpolla, kun keksin Emil Elon tviitit. Hän oli itse paikan päällä ja kertoi sieltä vaalien tärkeimmät vaiheet. Samalla hän analysoi tilannetta asiantuntevasti.

Harrastuksien kannalta Twitter on korvaamaton. Muutaman seuraamani sivuston ansiosta tiedän perusteellisesti, mitä jalkapallomaailmassa tapahtuu; suomalaiset lehdethän eivät paljon kerro.

Twitterin avulla voi perehtyä myös siihen, mitä tapahtuu ikään kuin vastapuolella. Voi tarkkailla jopa uusnatsien toimintaa. Jos siellä joku toitottaa asiaansa liikaa, niin ei muuta kuin poistan listoilta.

Sitten on niitä tviittaajia, jotka eivät itse kirjoita mitään, mutta linkkaavat kiinnostavia tiedejuttuja. Vielä on minun kaltaisiani tviittaajia, jotka jakavat ajatusten pätkiä. Opin ensimmäisenä juuri Twitteristä, että sanan "rokotevastainen" voi korvata sanalla "kulkutautimyönteinen". Omat tviittini ovat vähän samanlaisia kuin eräät Facebook-päivitykseni, mutta Twitteriin sijoitan yleensä älykkäimmät jutut. Viihteellisemmät menevät Facebookiin.

Varsinainen Twitter-tilini on https://twitter.com/artokoykka. 

Kulkurin iltarukous on elossa vielä muutaman päivän: https://twitter.com/KulkurinI.

Pirkkalan nuori seurakunta on täällä: https://twitter.com/seurispirkkala