Mindfulness, jooga ja rukous liittyvät samaan inhimilliseen perustarpeeseen. Niiden kaikkien avulla ihminen pyrkii saamaan elämänsä järjestykseen, onpa sitten ongelmana turvattomuuden tunne, keskittymiskyvyn puute tai vaikeus erottaa oleellinen epäoleellisesta.
Näistä kolmesta suosin rukousta, eikä päällimmäisenä syynä ole mindfulnessin tai joogan taustat, jotka ovat itämaisissa uskonnoissa. En perustele näkemystäni myöskään sillä, että vierastan tällaisissa ihmisyyden perusasioissa uusia tuontitavaroita.
Sen sijaan ajattelen, että vuoropuhelu on tehokkaampaa kuin yksinpuhelu. Parempi on puhua jollekulle toiselle. Kun omassa yksinäisyydessään alkaa kutsua sinää, tämä Sinä alkaa lopulta kuunnella.
En liioin usko, että omaan itseensä syventymällä ihminen saavuttaisi suuria viisauksia. Ainakaan minä en itsessäni piehtaroimalla ole tehnyt suuria löytöjä. Samaa soppaa siellä on kuin ennenkin. Asun mielelläni omassa kodissani ja samalla tavoin tykkään asua omassa itsessäni, mutta uudet ajatukset löytyvät itseni ulkopuolelta, joko kirjoista tai tapaamistani ihmisistä. Tai Jumalasta, joka ei möllöttele sisälläni vaan on pikemminkin ulkomaailmassa.
Edelleen luotan enemmän suomalaiseen metsään tai pilkkireissuun kuin joogamattoon. Puiden juurella voi lipsauttaa mielestään myös jonkin rukouksen, ihan salaa niin ettei kukaan huomaa.
Toisaalta: kunhan nyt ihminen edes jollain tavoin miettisi muuta kuin bensan hintaa, valtionvelkaa tai elinkustannusindeksiä.
2 kommenttia:
🫤 etsin näistä saatavilla olevista emojista sellaista, joka hymisisi olevansa suunnilleen samalla kaistalla... yymhh..rrh hyväksyvää mumuminaa ja samankaltaista ajatuksenjuoksua.
Ehkä huonosti sopivasta emojista huolimatta, kuitenkin välittyi... hyväksyvää murinaa ja murahtelua.
T:Pili
Hyvä kannanotto 😍 ihminen yrittää monin keinoin saada rauhan. Helpottavaa on yrittää parastaan ja jättää elämänsä Jumalan haltuun.
Lähetä kommentti