Ihminen tunnustaa helposti epämusikaalisuutensa, ja moni tohtii puhua jopa ylipainostaan. Sen sijaan tuskin kukaan sanoo aivan avoimesti olevansa huono ihmistuntija. Päinvastoin monet ihmiset ovat siinä käsityksessä, että juuri he ymmärtävät lähimmäistensä käytöstä ja motiiveja paremmin kuin kukaan niistä, jotka tulevat tarjoamaan neuvoja.
Harvassa ovat nekin, jotka tunnustavat oman huumorintajuttomuutensa. Ihmisessä on kuitenkin iso puute, jos hän ei ymmärrä leikillistä puhetta. Tuntuu siltä kuin kokonainen radiokanava olisi sammuksissa.
Oman Manchesterin matkani edellä olen muistellut takavuosina tapaamaani vanhahkoa pariskuntaa. He kertoivat käyneensä Manchesterissa, ja minä siihen mukavitsikkäästi kysymään, olivatko he olleet Cityssä vai Unitedissa. Heiltä silmät nyrjähtivät ja suu ammotti. Ei mennyt vitsintynkäni perille. Ehkä he eivät vain tienneet, että kaupunki on kuuluisa ennen muuta jalkapalloseuroistaan. Minulle jäi kuitenkin käsitys, että ongelmana ei ollut yleistiedon vajavuus, vaan suoranainen huumorintajun puute.
Yritin selviytyä leikkipuheestani kuiville... tai oikeastaan en edes yrittänyt. Koetin mumista jotain ja vaihtaa puheenaihetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti