Rippikoululaisten jäljiltä löysin seuraavan kännykkäriippuvuustestin. En väitä, että tämä olisi tieteellisesti todistettava 15-vuotiaan nuoren keskimääräinen vastaus, mutta hyvin tyypillinen tämä on.
Vastauspaperin täyttänyt nuori vastasi positiivisesti seuraaviin kysymyksiin: Jos puhelin on hukassa, olen aivan sekaisin. Kuljen usein puhelin kädessäni. Puhelimen räplääminen vie liikaa aikaa ja harmittaa itseänikin. Vilkaisen puhelintani vähintään tunnin välein. Vietän enemmän aikaa puhelimeni seurassa kuin kavereideni kanssa. Vietän enemmän aikaa puhelimeni seurassa kuin perheeni kanssa. Kun kavereita on koolla, räplään silloinkin puhelintani. Puhelimen häiritsee yöunen saamista. Puhelimen liikakäytöstä tulee jonkun kanssa riitaa. Otan puhelimen mukaan myös ruokapöytään. En kestä, ellen heti näe, keneltä olen saanut viestin. Käytän puhelinta myös silloin, kun ajan jotain kulkupeliä. Kun on vähänkin joutoaikaa, otan puhelimen heti esiin.
Ennen älykännyköiden valtaannousua aiheesta ei käyty vähintäkään yhteiskunnallista keskustelua. Nuoret vain jätettiin markkinoiden armoille.
Nuoria en syytä. Useimmat laitteet ovat aikuisten heille ostamia. Kaikki ovat aikuisten heille myymiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti